selanne

Kolmannen viikonloppunsa jälkeen jo yli 80 000 katsojaa saanut Sel8nne on hyvää vauhtia matkalla tilastoidun historian katsotuimmaksi kotimaiseksi dokumenttielokuvaksi. Koko suomalaisen dokumenttielokuvan historian katsotuin teos on sekin urheiluaiheinen, nimittäin Hannu Lemisen Helsingin olympialaisista ohjaama Maailmat kohtaavat (1952), joka karkean arvion mukaan meni yli 400 000 katsojalle. 

Jääkiekkoilija Teemu Selänteestä kertova parituntinen Sel8nne on ohjaaja JP Siilin ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva. Parhaiten ohjaaja tunnetaan näytelmäelokuvistaan Hymypoika, Ganes, Blackout ja Härmä, joista viimeisenä mainittu sai ensi-iltansa viime vuoden alussa. Kysyimme Siililtä kymmenen kysymystä Sel8nne-dokumentista ja dokumenttifilmeistä yleensä.

 

Miksi juuri Teemu Selänne?

Tällä kertaa kävi niin, että minulta kysyttiin kiinnostusta tarttua aiheeseen. Vaikka en ollutkaan ajatellut koskaan dokumenttia tekeväni, vastausta ei tarvinnut kokonaista sekuntia miettiä: mistä aiheesta, jos ei kiekosta, kenestä, jollei Teemusta.

Olen ikäni seurannut urheilua, erityisesti jääkiekkoa, kohtuullisen kiinnostuneesti. Harrastan urheilua varsin monipuolisesti itsekin. Aihepiiri tuntui tutulta ja innostavalta.


Neljän pitkän näytelmäelokuvan jälkeen teet ensimmäisen pitkän dokumenttielokuvasi. Miksi tällainen suunnanvaihdos? Jääkö se vain kertaluontoiseksi, vai onko tarkoituksena jatkossakin tehdä dokumenttielokuvia – fiktioelokuvia et kuitenkaan ole hylännyt?

Sattuma siis puuttui peliin. Tällä erää kyseessä näyttää olleen syrjähyppy, sillä fiktiohankkeita on vireillä, niin leffaa kuin televisiota. Työn alla on ollut muutaman vuoden projekti, jonka rahoittaminen on osoittautunut hankalaksi. Uusi on kirjoituspöydällä juuri nyt. Mutta jos sopiva aihe pulpahtaa sopivalla hetkellä, niin ei dokumenttipuolella jatkaminen ole lainkaan mahdotonta.


Viimeisen muutaman vuoden aikana suomalainen dokumenttielokuva on saanut odottamattoman suuren suosion yleisön keskuudessa. Suurimpia menestyksiä ovat olleet nimenomaan henkilöistä, tunnetuista (Vesku, Kuningas Litmanen) ja tuntemattomista (Miesten vuoro, Reindeerspotting), kertovat dokumentit. Ovatko henkilödokumentit itsellesi läheisimpiä nimenomaan dokumenttien osalta?

Osin dokumentin renessanssi teattereissa johtuu digitalisoinnista. Myös dokumenttielokuvia on aiempaa edullisempaa levittää ja tarjonnan kasvaessa dokkareille on myös löytynyt yleisöä.

Itse pidän dokumenteista ylisummaan, osaamatta jaotella niitä sen tarkemmin; valitsen katsottavani aiheen mukaan.

Uskon, luulen, että jos vielä dokumentin pariin päädyn, teen senkin henkilölähtöisesti. Ja todennäköisemmin urheilun saralta kuin muualta.


Arto Koskisen ja Aleksi Salmenperän jälkeen olet kolmas pitkän dokumenttielokuvan tehnyt fiktio-ohjaaja viimeisen parin vuoden ajalta. Yleensähän suunta on päinvastainen; dokumentaristista tulee fiktio-ohjaaja. Onko fiktio-ohjaajien halukkuutta tehdä dokumenttielokuvia lisännyt nimenomaan dokumenttien huomattavasti kasvanut yleisönsuosio?

Fiktio-ohjaajien syrjähyppyihin dokumentin puolelle ei välttämättä ole yhtä ainoaa selitystä. Epäilemättä dokumenttielokuvan toteutunut siirtyminen marginaalista kohti parrasvaloja on asiaan vaikuttanut.


Kuinka pitkälle Selänteen kaltainen dokumenttifilmi on ennalta suunniteltua ja käsikirjoitettua, kuinka paljon siitä taas on tullut ns. kuvausvaiheessa syntyneiden tilanteiden kautta?

Sel8nne-elokuvaa lähdettiin kuvaamaan varsin väljän suunnitelman perusteella, tarkoituksena tarkentaa prosessin edetessä. Tämä oli tietenkin mahdollinen ja toimiva lähtökohta, kun tiesimme kuvaavamme vuoden verran. Kuvausten puolivälissä kirjoitin käsikirjoituksen, jonka mukaan veimme projektin loppuun. Dramatisoituja tilanteita, tai elokuvaa varten aiheutettuja, on valmiissa elokuvassa kourallinen.


Minkälainen sopimus teillä oli Selänteen ja/tai mahdollisesti hänen manageriensa yms. kanssa siitä, mitä dokumentissa saa näyttää ja kertoa ja mitä ei? Jouduttiinko elokuvasta poistamaan jotakin dokumentin aiheena olevan henkilön taholta tulleiden pyyntöjen myötä?

Kun hankkeesta keskusteltiin, tein tavoitesuunnitelman. Sovittiin, että sen mukaisia pitkospuita edetään. Teemun kanssa oli hyvä työskennellä. Mitään elokuvassa ollutta ei tarvinnut poistaa.  Hän pikemmin pyysi lisää [myös hankalista aiheista] kuin halusi pois – eikä todellakaan pyytänyt lisää kehuja.

Minulle oli alusta asti tärkeää saada tarinaan mukaan Selänteiden koko veljeskolmikko. Siitä keskusteltiin huolellisesti, mutta lopulta olimme asiasta samaa mieltä.


Oliko missään vaiheessa suunnitelmissa tehdä näytelmäelokuva Selänteestä? Onko sellaisen, urheiluelokuvan, rahoittaminen mahdollista tämän(kään) päivän Suomessa?

Fiktioelokuvaa emme harkinneet tästä aiheesta. Urheiluelokuvan toteuttaminen kotimaisin resurssein on haastavaa. Se on tuotannollisesti kuin sota- tai toimintaleffan tekemistä, eli kallista. Sporttileffoja tehdään siis kovin vähän – itse soisin niitäkin näkeväni.


Kuinka kauan Sel8nne-dokumentin leikkausvaihe kesti? Olettaa voisi, että dokumentin leikkaamiseen menee kauemman aikaa kuin pitkän elokuvan.

Elokuvan leikkaamiseen meni aikaa varsin runsaasti; ajantarve ylitti etukäteisarviomme reilusti ja elokuva valmistuikin todella kalkkiviivoilla, viime hetkellä ennen sen julkistusta. Arvioisin, että noin 50% enemmän tarvittiin tähän kuin normaalisti fiktion leikkaamiseen.


Onko katsojatavoitteista puhuttu?

Jokainen myyty jakkara on tärkeä, sillä elokuvaa on rahoitettu tuntuvalla riskillä. Katsojat ovat löytäneet elokuvan hienosti. Sel8nne noussee kaikkien aikojen ykköspaikalle kotimaisissa dokumenteissa tänään (yli 81 000 katsojaa).


Joko on tullut pyyntöjä tehdä lisää saman aihepiirin filmejä?

Puoliaktiivisesti tuottajan kanssa pohdiskellaan, josko jokin sopiva aihe tai kohde löytyisi. Suomalaisesta urheiluhistoriasta löytyy vaikka mitä, Hannes Kolehmaisesta ja Paavo Nurmesta alkaen, mutta kiinnostavinta olisi tehdä henkilöstä, jonka aktiiviura on vielä meneillään.