Robert Redfordin elokuvat Suomessa

Paul Newman ja Robert Redford elokuvassa Puhallus - kuva: Universal

76-vuotiaan Robert Redfordin yhdeksäs ohjaustyö The Company You Keep – ikuiset liittolaiset ei saanut tänä vuonna Suomessa elokuvayleisöä liikkeelle teattereihin, eikä juuri missään muuallakaan. Elokuun 9. päivänä Suomessa videolevitykseen tuleva elokuva on hyvä tekosyy tehdä katsaus Redfordin elokuvien menestykseen Suomen elokuvateattereissa.

Katsojatilastoja on Suomessa kerätty järjestelmällisesti vasta vuodesta 1971 lähtien. Ennen tuota vuotta Redford oli näytellyt jo yli kymmenessä elokuvassa, joista ylivoimaisesti suurin menestys oli ollut George Roy Hillin ohjaama lännentarina Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969), jonka toisessa pääroolissa nähtiin Paul Newman.


1970-luku

Redfordin, Newmanin ja George Roy Hillin toinen yhteistyö oli veijarikomedia Puhallus (1973), joka oli valtavan suuri yleisömenestys erityisesti Yhdysvalloissa. Inflaatioon suhteutettuna Hillin elokuva on Yhdysvaltain historian 19. katsotuin. Suomessa se tuli teattereihin huhtikuussa 1974 ja veti kaikkiaan 573 088 katsojaa, häviten vuoden ensi-illoista vain Franklin J. Schaffnerin ohjaamalle Papillonille (1973). Kaikista 1970-luvun ensi-illoista Puhallus oli Suomessa seitsemänneksi katsotuin.

George Roy Hillin kanssa Redford teki vielä kolmannenkin filmin, tällä kertaa ilman Newmania. Kyseessä oli 1920-luvulle sijoittunut lentäjäaiheinen Suuri Waldo Pepper (1975). Käsikirjoittajana oli Butchin ja Kidin kynäillyt William Goldman, joka kirjoitti myöhemmin Redfordin elokuvista myös Presidentin miehet- ja Yksi silta liikaa -filmit. Suuri Waldo Pepper joka tapauksessa jäi melko vaisuksi menestykseksi 43 247 katsojallaan.

Samana vuonna Puhalluksen kanssa Redford nähtiin Suomen valkokankailla myös kolmessa muussa ensi-illassa. Sydney Pollack oli ohjannut Redfordia jo Tyttö oli jokaisen -draamassa vuonna 1966, ja yhteistyö sai jatkoa vuonna 1973 politiikkaakin käsitelleellä draamalla Parhaat vuotemme, jossa Redfordin vastanäyttelijänä oli Barbra Streisand. Parhaat vuotemme tuli Suomen teattereihin vain pari viikkoa Puhalluksen ensi-illan jälkeen ja jäi tietysti sen jalkoihin. Siitä huolimatta katsojia kertyi 115 204.

Täysin näiden kahden varjoon jäi Michael Ritchien ohjaama Valtapeli (1972), joka päätettiin ottaa myös Suomen teattereihin nimenomaan Puhalluksen ja Parhaiden vuosiemme menestyksen jälkeen. Teattereihin se saapui 29. marraskuuta, mutta katosi hyvin nopeasti jättäen jälkeensä vain 7 443 myytyä lippua.

Jack Claytonin ohjaama, Redfordin ja Mia ”Rosemaryn painajainen” Farrow'n tähdittämä filmatisointi F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu-klassikkoromaanista tuli teattereihin heinäkuun lopulla. Katsojia kertyi 91 317, siis enemmän kuin Baz Luhrmannin tämänvuotiselle ökykalliille 3D-filmatisoinnille samasta aiheesta.

Tyttö oli jokaisen- ja Parhaat vuotemme -elokuvien välissä Redford oli tehnyt Pollackin kanssa länkkäritarina Jeremiah Johnsonin (1972), josta oli alkujaan kehitelty Clint Eastwoodin ja Sam Peckinpahin yhteistä projektia. Täysin Redfordin varaan rakennettu elokuva nähtiin Suomessa tuoreeltaan ja katsojia kertyi 51 896. Samana vuonna Eastwood teki Joe Kidd -lännentarinan, joka meni 156 472 katsojalle.

Pollackin ja Redfordin neljäs yhteinen elokuva oli CIA-jännäri Korppikotkan kolme päivää (1975), jota oli ennen Suomen-ensi-iltaa esitetty vain Yhdysvalloissa. Klassikon maineesta nauttiva elokuva saikin suomalaiset liikkeelle, tarkemmin sanottuna 107 382 heistä. Seuraava yhteistyön tulos oli ex-rodeotähdestä kertova Valaistu ratsumies (1979). Naispääosassa nähtiin Jane Fonda, jonka kanssa Redford oli tehnyt pääroolit jo Gene Saksin romanttisessa komediassa Paljain jaloin puistossa (1969). Tämänkertainen yhteistyö houkutteli teattereihin 47 892 katsojaa.

Poikkeuksellista kyllä, Alan J. Pakulan ohjaama, Watergate-skandaalia käsitellyt Presidentin miehet (1976) ei mennyt Suomessa lainkaan niin hyvin kuin neljän Oscarin voittajalta olisi voinut odottaa. Katsojia tuli vain 60 165, vaikka pääosassa oli Puhalluksen Redford ja Papillonin Dustin Hoffman.

Richard Attenboroughin ohjaama Yksi silta liikaa (1977) oli nimekkäitä näyttelijöitä pursuava, suursuosiosta nauttineeseen 2. maailmansota -genreen sijoittunut filmi, jota saatiin Suomeen odotella puolisen vuotta sen ensi-illan jälkeen. Kun Redford, Sean Connery, Ryan O'Neal, Gene Hackman, Dirk Bogarde, Michael Caine, Anthony Hopkins, Hardy Krüger, Liv Ullmann ja Laurence Olivier lopulta saapuivat Suomen valkokankaille yhdessä ja samassa elokuvassa, katsojia kertyi vain 96 359. Connery oli Bondien myötä valtava tähti myös meillä, O'Neal oli naurattanut naisia Love Storyssa, Paperikuussa sekä Barry Lyndonissa, kun taas Olivier oli jo elävän legendan maineessa. Kaiken kukkuraksi Michael Caine oli juuri nähty menestyksekkäässä 2. maailmansota -elokuvassa Kotka on laskeutunut (1976), jonka näki meillä 129 237 lipunostajaa.

Jane Fonda ja Robert Redford elokuvassa Paljain jaloin puistossa - kuva: Paramount

1980-luku

Paul Newmania Lannistumattossa Lukessa (1967) ohjanneen Stuart Rosenbergin kanssa Redford teki Lannistumattoman Luken tavoin vankilamaailmaan sijoittuneen elokuvan Brubaker – kiveäkin kovempi (1980), joka meni hyvin Yhdysvalloissa, mutta jäi meillä vain 39 616 katsojan jutuksi. Mikään erityisen merkittävä menestys ei ollut Rosenbergin tunnetuimpiin ohjaustöihin lukeutuva The Amityville Horror -kauhufilmikään, joka sai Suomessa nimekseen Luojan tähden paetkaa!, elokuvan englanninkielisen mainoslauseen käännöksen. Moni myös pakeni elokuvateattereista, sillä katsojamäärä jäi 57 901:een.

Redford debytoi ohjaajana Alvin Sargentin käsikirjoittamalla perhedraamalla Tavallisia ihmisiä (1980), jossa hän ei itse näytellyt. Donald Sutherland, Mary Tyler Moore, Timothy Hutton ja Judd Hirsch saivat tilaisuuden loistaa ja niin he myös tekivät, kolmen viimeisen napatessa rooleistaan Oscar-ehdokkuudet ja Huttonin jopa voittaessa parhaasta sivuosaroolista. Lisäksi Oscarit irtosivat parhaasta käsikirjoituksesta, elokuvasta ja ohjauksesta. Redfordista tuli siis Oscarilla ohjauksesta palkittu näyttelijä, eikä vain sitä, vaan myös esikoisohjauksestaan Oscarin voittanut tekijä.

Pikkurahalla tehty elokuva oli vuoden 11. suurin hitti Pohjois-Amerikassa. Nykydollareissa sen saalis Pohjois-Amerikasta olisi reilut 166 miljoonaa dollaria. Suomalaisetkin ottivat elokuvan omakseen; meillä katsojia kertyi kaikkiaan 189 544. Suomeen elokuva tuotiin maaliskuun alussa, kolmisen viikkoa ennen sille voitokasta Oscar-gaalaa.

Tavallisten ihmisten jälkeen Redford vietti hiljaiseloa useamman vuoden, kunnes palasi valkokankaille Barry Levinsonin baseball-draama Voittajan paluun (1984) pääosassa. Suomessa se ei herättänyt huomiota, katsojia kertyi vain 13 119, kun taas Pohjois-Amerikassa se oli vuositilastoissa viidentoista katsotuimman joukossa.

Toiseksi eniten yleisöä Redfordin elokuvista Suomessa on saanut Sydney Pollackin ohjaama Minun Afrikkani (1985), jonka naispääosaroolin näytteli Meryl Streep. Alkuvuodesta 1986 Suomeen saapunut elokuva meni 436 350 katsojalle. Saman vuoden ensi-illoista paremmin meni vain Ere Kokkosen ohjaama Uuno Turhapuro muuttaa maalle, jonka näki 556 519 suomalaista. Kaikista 1980-luvun elokuvista Minun Afrikkani oli 16. katsotuin.

Tämän valtavan menestyksen jälkeen Redford oli jälleen haluttu näyttelijä – ja erittäin hyvin palkattu. Ghostbusters-elokuvien Ivan Reitmanin ohjaama Vaaralliset yhdessä (1986) oli romanttinen rikoskomedia, jossa Redford sai seuraa Debra Wingeristä ja Daryl Hannahista. Tämäkin elokuva ylsi kotimaassaan vuositilastojen viidentoista parhaan joukkoon. Suomesta katsojia löytyi 63 212, jolla pääsi vuositilastoissa 19. sijalle.

Reitmanin kanssa tehdyn filmin jälkeen Redford palasi ohjaajaksi Milagron niityillä (1988), jossa hän ei itse näytellyt. Kun tähtiä ei ollut, ei tullut myöskään katsojia, edes Pohjois-Amerikasta. Suomessa elokuva kiinnosti vain 9 813 lipunostajaa.


1990-luku

Milagron niittyjen jälkeen Redford palasikin yhteen Pollackin kanssa tekemään Kuubaan sijoittuvan Havannan (1990). Elokuva sai Suomessa liikkeelle 40 279 katsojaa, mutta Pohjois-Amerikassa se floppasi, kuten ehkä Kuuba-aiheiselta elokuvalta odottaa saattoikin. Redfordin seuraava elokuva oli sitten sitäkin suurempi menestys. Phil Alden Robinsonin ohjaama Sneakers (1992) oli vahvasti tietokonemaailmaan sijoittunut pikkujännäri nerokkaista varkaista. Pohjois-Amerikassa elokuva oli vuositilastojen 30:s, mutta Suomessa elokuva oli vuositilastojen 20:s saatuaan 82 695 katsojaa.

Samana vuonna Sneakersin kanssa valmistui myös Redfordin oma ohjaustyö Ja keskellä virtaa joki. Pääroolin näytelleen Brad Pittin yhdennäköisyys tuonkertaisen ohjaajansa kanssa oli ja on yhä silmiinpistävä. Kuvauksesta Oscarin voittanut elokuva ei mennyt Pohjois-Amerikassa kovinkaan paljon heikommin kuin Sneakers, mutta Suomessa tilanne oli toinen. Redfordin kolmas ohjaustyö kelpasi täällä vain 9 013 katsojalle.

Ennen kuin Ja keskellä virtaa joki ehti Suomessa ensi-iltaan, meillä oli jo nähty Adrian Lynen ohjaama eroottissävytteinen Vain yksi yö (1993), joka oli suuri menestys ympäri maailman. Redford näytteli rikasta miestä, joka tarjosi Woody Harrelsonille miljoona dollaria siitä hyvästä, että tämä antaisi Demi Mooren näyttelemän vaimonsa hänen seurakseen yhdeksi yöksi. Roolistaan neljän miljoonan dollarin palkkion kuitannut Redford teki Lynen elokuvassa näkyvimmän roolinsa pitkään aikaan: Pohjois-Amerikassa vuoden kuudenneksi katsotuin elokuva, Suomessakin vuositilastojen kahdeksas 170 122 katsojallaan.

Redfordin seuraava filmi oli hänen ohjaamansa Tupla ja kuitti (1994), jossa hän ei näytellyt lainkaan. Kovasti kiitoksia ja neljä Oscar-ehdokkuutta, mm. parhaasta elokuvasta ja ohjauksesta Redfordille, saanut elokuva tuli Suomeen kolmisen viikkoa ennen Oscar-gaalaa ja pyöri 12 539 katsojalle. Jon Avnetin ohjauksessa tehty draama Aina lähelläsi (1996) tarjoili romantiikkaa Redfordin ja Michelle Pfeifferin välillä. 69 716 katsojaa, Pohjois-Amerikassa vuositilastojen 31. sija.

Tavallisten ihmisten jälkeen Redfordin omista ohjaustöistä parhaiten on menestynyt Hevoskuiskaaja (1998), jossa ohjaaja itse näytteli pääroolin. Kyseessä oli myös ensimmäinen elokuva, jossa nuori Scarlett Johansson teki mainitsemisen arvoisen roolin. Redfordin ja Kristin Scott Thomasin romantisointia kävi katsomassa peräti 121 540 suomalaista. Maailmanlaajuisesti elokuva keräsi yli 185 miljoonan dollarin lipputulot.

Robert Redford ja Charlize Theron Bagger Vance -elokuvan kuvauksissa - kuva: Fox


2000-luku

Ohjaamaansa golf-tarinaan Bagger Vance – viheriön legenda (2000) Redford sai houkuteltua suuria nimiä; Will Smithin, Matt Damonin ja Charlize Theronin. 60 miljoonaa dollaria maksanut elokuva ei kuitenkaan saanut yleisöä liikkeelle Pohjois-Amerikassa, jonka ulkopuolella levitys jäi melko pienimuotoiseksi. Suomessakin elokuva nähtiin, mutta sen katsojaluku ei ole säästynyt. Suurelle yleisölle elokuva ei kuitenkaan kelvannut, sillä vuoden katsotuimpien elokuvien joukosta sitä ei löydy.

Vuonna 2001 Redford näytteli kahdessa suuren budjetin viihde-elokuvassa, Rod Lurien Viimeisessä linnoituksessa ja Tony Scottin Spy Gamessa. Viimeisen linnoituksen tekemisestä Redford otti vastaan 11 miljoonan dollarin palkkion, joka lienee ollut suurin syy siihen, miksi hän elokuvan yleensä edes teki. Suomessa Lurien elokuvan näki 2 108 lipunostajaa, ja menestys oli muuallakin hyvin heikkoa. Spy Gamessa Redford näytteli Ja keskellä virtaa joki -elokuvansa tähden Brad Pittin kanssa, josta oli sittemmin tullut Redfordia huomattavasti merkittävämpi nimi lippuluukuilla. Suomessa elokuva tavoitti 30 768 katsojaa, maailmanlaajuisesti lipputuloja kertyi noin 145 miljoonan dollarin verran.

Redfordin seuraava elokuva oli Pieter Jan Bruggen ohjaama jännitysdraama The Clearing (2004), joka ei päässyt Suomessa teatterilevitykseen, eikä menestynyt mainittavasti muuallakaan. Lasse Hallströmin ohjaama Kesken jäänyt elämä (2005) sen sijaan tuli meilläkin valkokankaille, mutta Redfordin, Jennifer Lopezin ja Morgan Freemanin nimet kiinnostivat vain 10 035 katsojaa. Gary Winickin live action -elokuvassa Lotta ystäväni (2006) Redfordilla oli äänirooli, kuten Julia Robertsillakin. Suomessa elokuvaa esitettiin dubattuna 37 598 katsojalle.

Poliittisen trillerin pariin Redford palasi Lions for Lamb -elokuvallaan (2007), jossa hänen rinnallaan päätehtävissä nähtiin Meryl Streep ja Tom Cruise. Minun Afrikka -elokuvan tähtien näkeminen yhdessä ei nyt enää kiinnostanut lainkaan samalla lailla kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin. Elokuva oli kohtuullinen menestys maailmanlaajuisesti, mutta ainakaan Suomessa sitä ei voinut hitiksi sanoa: katsojia kertyi vain 5 728.

Lions for Lambin jälkeen Redford piti vuosien tauon näyttelemisestä ja ohjaamisesta. Abraham Lincolnin salamurhan jälkeiseen salaliitto-oikeudenkäyntiin pureutuva Salaliittolainen (2011) oli hänen ohjaamansa, mutta tällä kertaa hän ei esiintynyt kameran edessä. Siitä pitivät huolen James McAvoy, Robin Wright, Kevin Kline, Evan Rachel Wood, Tom Wilkinson, Justin Long, Danny Huston ja Alexis Bledel. Lincolnia käsittelevä elokuva Oscar-palkitulta ohjaajalta nimekkäine näyttelijöineen ei mennyt kaupaksi. Maailmanlaajuisesti lipputuloja kertyi vain noin 15 miljoonan dollarin edestä, mutta eipä budjettikaan ollut 25 miljoonaa suurempi. Ensimmäistä kertaa Redfordin ohjaustyö ei saanut teatterilevitystä Suomessa, vaan tuli suoraan videolevitykseen.

Salaliittolaisen myötä Redfordin innostus ohjaamiseen on kuitenkin palannut, sillä uran yhdeksäs ohjaustyö valmistui viime vuonna. The Company You Keep – ikuiset liittolaiset ei sekään onnistunut saamaan yleisöä liikkeelle. Poliitiikkaa ja moraalia käsitelleen elokuvan päätehtävissä nähtiin ohjaaja itse yhdessä Shia LaBeoufin, Julie Christien, Nick Nolten, Sam Elliottin, Brit Marlingin, Brendan Gleesonin, Terrence Howardin, Chris Cooperin, Stanley Tuccin ja Anna Kendrickin kanssa. Lähes yhtä paljon rahaa Italian kuin Yhdysvaltain lippuluukuilla tehneen elokuvan maailmanlaajuiset lipputulot jäivät 15 miljoonaan dollariin. Suomen teattereihin elokuva tuli tämän vuoden huhtikuussa, mutta hävisi sieltä hyvin nopeasti kerättyään avausviikonloppunaan vain 1 544 katsojan yleisön.

Redfordin tuorein elokuva on J.S. Chandorin (Margin Call) ohjaama ja käsikirjoittama All Is Lost (2013), jossa Redford on elokuvan ainoa näyttelijä. Yksinään purjeveneessään myrskyävää merta vastaan taistelevasta miehestä kertova filmi lähtee lokakuussa teatterilevitykseen Pohjois-Amerikassa. Ensi vuonna Redford aikoo saada valmiiksi itsensä ja Nick Nolten tähdittämän kertomuksen kauan erossa olleiden kavereiden yhteisestä patikkaretkestä. Sen lisäksi Redfordilla on Alexander Piercen osa Captain America: The First Avenger -elokuvan jatko-osassa, jonka Anthony ja Joe Russo ohjaavat.


Yhteenveto

Redfordin elokuvat ohjaajana ja/tai näyttelijänä ovat saaneet Suomen elokuvateattereista yhteensä 2 525 341 katsojaa, josta hänen omien ohjaustöittensä osuus on 348 177. Kokonaiskatsojamäärästä 1970-luvulla ensi-iltansa saaneiden elokuvien osuus on peräti 1 171 252 katsojaa.

 Ohjaajista menestyksekkäimmät työkumppanivat ovat olleet Sydney Pollack (799 003 katsojaa kuudella elokuvalla) ja George Roy Hill (616 335 katsojaa kahdella elokuvalla).

Tilastoidun historian aikana Redfordin näyttelijätöistä on Suomessa ilman valkokangaslevitystä jäänyt vainThe Clearing (2004), ohjaustöistäkin ainoastaan Salaliittolainen (2011).

 

Redfordin elokuvien katsojaluvut Suomessa

ELOKUVA VUOSI ENSI-ILTA OHJAUS KATSOJIA
Puhallus 1973 26.04.1974 George Roy Hill 573 088
Minun Afrikkani 1985 28.02.1986 Sydney Pollack 436 350
Tavallisia ihmisiä 1980 06.03.1981 Robert Redford 189 544
Vain yksi yö 1993 14.05.1993 Adrian Lyne 170 122
Hevoskuiskaaja 1998 28.08.1998 Robert Redford 121 540
Parhaat vuotemme 1973 12.04.1974 Sydney Pollack 115 204
Korppikotkan kolme päivää 1975 14.11.1975 Sydney Pollack 107 382
Yksi silta liikaa 1977 16.12.1977 Richard Attenborough 96 359
Kultahattu 1974 28.07.1974 Jack Clayton 91 317
Sneakers 1992 22.01.1993 Phil Alden Robinson 82 695
Aina lähelläsi 1996 26.07.1996 Jon Avnet 69 716
Vaaralliset yhdessä 1986 17.10.1986 Ivan Reitman 63 212
Presidentin miehet 1976 28.07.1976 Alan J. Pakula 60 165
Jeremiah Johnson 1972 24.11.1972 Sydney Pollack 51 896
Valaistu ratsumies 1979 04.04.1980 Sydney Pollack 47 892
Suuri Waldo Pepper 1975 27.07.1975 George Roy Hill 43 247
Havanna 1990 01.03.1991 Sydney Pollack 40 279
Brubaker 1980 16.01.1981 Stuart Rosenberg 39 616
Spy Game 2001 11.01.2002 Tony Scott 30 768
Kuuma kivi 1972 21.04.1972 Peter Yates 18 628
Voittajan paluu 1984 31.08.1984 Barry Levinson 13 119
Tupla ja kuitti 1994 03.03.1995 Robert Redford 12 539
Kesken jäänyt elämä 2005 04.11.2005 Lasse Hallström 10 035
Milagron niityt 1988 09.09.1988 Robert Redford 9 813
Ja keskellä virtaa joki 1992 13.08.1993 Robert Redford 9 013
Valtapeli 1972 29.11.1974 Michael Ritchie 7 443
Iso pärinä ja pikku pärinä 1971 02.07.1971 Sidney J. Furie 6 523
Lions for Lambs 2007 09.11.2007 Robert Redford 5 728
Viimeinen linnoitus 2001 03.05.2002 Rod Lurie 2 108

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).