Helmikuussa 1948 Suomen johtaviin elokuvalehtiin lukeutunut Elokuva-Aitta haastatteli muutamia ajan tärkeimpiä suomalaisia elokuvaohjaajia, kysyen kaikilta samat kymmenen kysymystä. Kuka on kysymykset ja jutun laatinut, sitä ei lehti kerro, mutta tuskinpa hän pahastuu/pahastuisi jutun lainaamisesta nyt, yli 60 vuotta myöhemmin.

Vanhojen haastatteluiden lukeminen ei ole kiinnostavaa ainoastaan siksi, koska tuottajien aikakaudella saatiin kerrankin lukea ohjaajien mietteitä, vaan myös koska kysymykset eivät juurikaan eroa nykypäivän kysymyksistä.

Alkuperäisen artikkelin tekijänoikeudet kuuluvat Elokuva-Aitta-lehdelle (nro 3/1948, kustantaja Valiolehdet Oy). Ohjaajien nimien alapuolella oleva(t) lause(et) ovat Elokuvauutiset.fi:n lisäyksiä; kysymykset ja vastaukset esitetään alkuperäisess asussaan.


Ilmari Unho

Haastattelun julkaisuvaiheessa Unho oli juuri tuomassa uuden filminsä, Kilroy sen teki -komedian, ensi-iltaan.


1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?

”Taloudelliset näkökohdat” sanelevat kaiken, mitä elokuva-alalla tehdään tai tekemättä jätetään.

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

Kun jako tapahtuu ”salaista diplomatiaa” noudattamalla, ilman että elokuvavalmistuksen työvaiheessa mukana olevilla on siihen mitään sanottavaa, on turha sitä moittia tai kiittää ja yleensäkin siitä ”tunteilla”.

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Kuinka uskaltaisi olla uskomatta! Ja vilpittömyys ja hyvä tahto – ne ovat (ah!) niin kauniita ominaisuuksia.

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Esim. sen vuoksi.

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Hm – no ainakaan eräässä mielessä filmi ei pole paikoillaan: ennen sen valmistaminen kannatti, nyt se – sanovat – tuottaa pelkkää tappiota.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

On lohdullista ajatella, että niin paljon arvovallastaan menettänyt Englanti voi vilpittömästi iloita edes yhdestä todellisesta voitosta: sen taivaalla loistaa kappale Hollywoodin pirstoutuneesta sädekehästä.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

Tietysti vakavaa, sillä pidän iloisista ihmisistä. Ja meikäläinen yleisö nauraa aina filmimiestemme vakaville yrityksille, mutta tullessaan katsomaan komediaa se on hyvin murheellinen.

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?


On.

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Jos se viikko, jonka maanantaina ohjaajalle ilmoitetaan hänen seuraavan elokuvansa aihe ja samalla huomautetaan, että ensimmäinen kuvaus on seuraavana lauantaina – jos ne muutamat perustöihin varatut päivät voitaisiin jollakin uudella atominsärkijällä hajoittaa edes yhtä moneksi viikoksi, saisi varsinaista valmistus- eli kuvausaikaa lyhentääkin.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Jätän ne tällä erään mieluummin unhon helmaan.


Roland af Hällström

Entinen vihainen elokuvakriitikko, haastattelun aikana vihainen elokuvaohjaaja. Jotakin oli jäänyt hampaankoloon Läpi usvan- ja Houkutuslintu-elokuvien vastaanotosta.



1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?

Suomalaiset filmimiehet eivät mielestäni koskaan ole suhtautuneet penseästi näihin aiheisiin, pikemminkin päinvastoin. Sen osoittanee myös silmäys suurimpien yhtiöittemme viime vuosien tuotantoluetteloihin. näiden elokuvien taloudellinen kannattavaisuus on sen sijaan kuuleman mukaan ollut hyvin kyseenalainen. Muuten: miten arvostelijat, joiden mielestä me emme pysty valmistamaan edes ”yksinkertaista katutyttöfilmiä”, voivat vaatia, että meidän pitäisi puuttua historiamme suuriin henkilöhahmoihin?

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

Tuntuuko Toimittajasta siltä, että vähäiset maahan jäävät paperivarastomme on viime aikoian käytetty parhaalla mahdollisella tavalla esim. aikakauslehdistössä?

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Hm – se oli nimittäin nimimerkkini, kun itse aikaisemmin kymmenisen vuotta toimin filmiarvostelijana.

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Sallittaneen jälleen vastakysymys: seuraako Toimittaja ulkolaista ammattilehdistö ja kotimaisia kilpailevia julkaisuja?

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Filmi on alituisesti kehittymässä sekä taiteellisesti että teknisesti, vaikka tämä kehitys semminkin ei-ammattimiehille toisinaan on vaikeammin havaittavissa kuin silloin kun isketään esille arvostelijoita hämääviä ”yllätyksiä”.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

Englannissakin valmistettiin sekä hyviä että vähemmän hyviä elokuvia. Näistä todella hyvät – esim. Neljän tuulen talo – kuuluvat niihin filmeihin, joilla luulisi olevan pysyvä arvo.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

Itse ohjaan mieluummin vakavaa – mutta tietääkseni ohjaustyö molemmissa tapauksissa on pääasiassa taistelua olennaisia vaikeuksia vastaan.

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?


Suomessa löydetään tavan takaa uutta lahjakasta filminäyttelijäainesta. Meilläkin on useita näyttelijöitä, joilla olisi mahdollisuus loistaa kirkkaasti kansainvälisellä filmitaivaalla. Että he eivät sitä tee, johtuu osittain pienen maan rajoitetuista mahdollisuuksista, osittain myöskin siitä, että miellä ei näyttelijöille suoda lehdistössä sitä runsasta ”publicityä”, mainostusta, minkä Ruotsin lehdistö suo omilleen. Muuten: onko väärin sijoittaa ”luonnenäyttelijä kypsyyden saavuttanut taiteilija yksinkertaiseen sankarirooliin?” Onko mahdotonta, että hän elävöittää osan paremmin kuin joku tulokas?

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Työtahti varsinaisen kuvauksen aikana olisi nykyistäkin paljon nopeampi, jos ohjaajalle ja hänen lähimmille avustajilleen – kuvaajalle, lavastajalle, järjestäjälle jne. – annettaisiin pari kuukautta kypsyttelyaikaa lopullisen käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Lukekaa lehdistä, sanoi entinenkin näyttelijä, kun häneltä kysyttiin, miten hän roolissaan oli suoriutunut. Mutta vakavasti puhuen: omissa kuvissani olen huomannut yhden läpinäkyvän virheen – heikko ohjaus.

Valentin Vaala



1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?

Jos penseyttä on olemassa tässä suhteessa, niin siihen on jokin muu syy kuin historiallisuus. Jokaisesta mielenkiintoisesta aiheesta olisi tietysti tehtävä filmi, joskin ehkä historialliset aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa.

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

Ei tunnu.

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Uskon.

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Siitäkin syystä.

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Teknillinen puoli on jatkuvasti mennyt eteenpäin, mutta taiteelliset saavutukset sen sijaan hukkuvat tuotannon runsauteen.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

Minusta englantilainen filmi oli saavuttamaisillaan oman, persoonallisesti miellyttävän leimansa, mutta valitettavasti tuotantokilpailu amerikkalaisen filmin kanssa alkaa näkyä yhä selvemmin.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

”Leivoksia on kyllä hauska syödä, mutta joskus tekee mieli kunnon ruisleipääkin, vaikka kyllähän leipojalle leivoksien valmistaminen saattaakin olla paljon vaikeampaa kuin ruisleivän tekeminen.”

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?


Taiteellinen lahjakkuus ja edullinen ulkomuoto ovat suuria harvinaisuuksia. Olosuhteet näyttelevät myöskin suurta roolia.

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Kaikki riippuu kulloinkin teikeillä olevastn filmin laadusta. Jos käsikirjoitus on hyvin suunniteltu, niin helpoinkin filmi vaatii vähintään kolme kuukautta kuvausaikaa.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Luullaan yleisöä tyhmemmäksi kuin se on.

 

Hannu Leminen



1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?

Valitettavasti on filmimiesten penseys juuri aiheitten kohdalla suoraan verrannollinen maksavan ”katsojalauman” makuun. Tästä huolimatta lienee yleinen materiaalipula kuitenkin suurimpana syynä siihen, miksi historiallisia suurfilmejä ei nykyoloissa voida toteuttaa.

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

On ainakin yritetty, mutta tulokset osoittavat kuitenkin kotimaisen elokuvan katsojamäärän jatkuvasti pienenevän. Mene sitten ja tiedä!

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Arvostelijan vilpittömyys on suhteessa hänen kykyynsä erottaa objektiivisesti syyt ja seuraukset. Arvostelijan hyvä tahto kotimaisen elokuvan kohtaan käy tyhjentävästi ilmi lausumasta: ”On hyviä filmejä, huonoja filmejä ja kotimaisia filmejä.”

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt vain kolme ulkomaista elokuvaa.

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Eihän sitten värifilmin elokuvan teknillisellä puolella ole tapahtunut mitään ”ulospäin” näkyvää mullistusta. Hollywoodin uusi linja, ”hardboiled”-elokuvat sisältävät mielestäni monasti enemmän vahingollisia kuin rakentavia aineksia.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

Mielipiteeni selviää kohdasta 4.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

Kallistun vakavalle linjalle.  Meikäläisestä komediasta tulee lopuksi aina farssi. Meiltä puuttuu joka linjalta komedia-aineksia, ja syy siihen lienee mentaliteettikysymys.

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?


Pitemmittä puheitta on syy sekä sysissä että myös sepissä.

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Esivalmisteluihin olisi käytettävä vinhtään kaksi kertaa se aika, mikä menee itse kuvaustyöhön.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Tyhjästä on paha nyhjästä so. kehnosta käsikirjoituksesta ei huono ohjaus ihmeitä tee.

Ville Salminen



1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?


Luulisin suurimmalta osalta niin olevan. Mutta eiköhän se käsikirjoituspulma ole tässäkin tapauksessa ratkaisevin – kaikkine vivahteineen. Kuka hankkii aineistot, penkoo arkistot sekä kirjoittaa – hylkäämisen uhallakin? Kysyn vain yhden esimerkin mainitakseni.

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

Nähtävästi. Kun liikkuma-ala on kapea, on pysyteltävä ”koetellulla linjalla”. Muuten, kenellähän olisi tämän johdosta enemmän aihetta valittamiseen kuin juuri ohjaajilla?

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Uskon. Inhimilliset heikkoudet on tässäkin tapauksessa ymmärrettävä!

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Käyn. Parhaimmat katson useampaan kertaan. Miksikä muuten elokuvateattereiden ei kannata jakaa vapaalippuja alan ammattiväelle, kun puhenäyttämöidenkin kannattaa niin tehdä?

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Käsittääkseni filmillä on nykyään jonkinlainen ”inkubaatioaika”. Odotan jännityksellä, koska, missä ja ennen kaikkea mitä esille puhkeaa.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

Täällä esitettyjen brittiläisten saavutusten perusteella voi olettaa Englannin elokuvataiteen olevan hyvässä nousussa. Syyllä voimme odottaa sieltä jotakin erittäin hienoa ja – uuttakin. Tässä on muuten malliesimerkki taloudellisten resurssien vaikutuksesta laatuun, niin taiteellisessa kuin teknillisessäkin mielessä.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

Ehkä vakava on lähempänä meidän suomalaisten luonnetta, vaikka älykkään komedian valmistaminen tuntuisikin houkuttelevalta. Eiköhän kullekin ohjaajalle astu esiin omat vaikeutensa hänen yrittäessään muovata aihettaan kuvakertomukseksi. Persoonalliset vaatimuksethan työhön ja tuloksiin nähden juuri manaavat esiin vaikeudet.

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?

Syitä löytää tietysti montakin – niin sysistä kuin sepistäkin. Ehkä suurin syy piilee tuottajapiirimme vähälukuisuudessa. Tuotantomme on näin muodostunut kovin yksipuoliseksi ja kaavoittuneeksi.

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Vaatimukset tässäkin suhteessa ovat tietysti persoonallisia. Varsinkin aikaan nähden, minkä ohjaaja tarvitsee aiheensa kypsyttämiseen ja nyansoimiseen käsikirjoitusasteella. Mutta oli tekijä millainen tahansa, niin muutamassa viikossa laskettavat kuvausennätykset ovat varmasti omiaan alentamaan tuloksen tasoa.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Pintapuolisuus ja taiteellisen uskalluksen puute.


Edvin Laine



1. Sanelevatko yksinomaan taloudelliset näkökohdat – niin kuin on tahdottu väittää – suomalaisten filmimiesten penseyden historiallisia ja kulttuurihistoriallisia aiheita kohtaan?


En usko, koska mm. Suomen Filmiteollisuudella on useitakin tällaisia filmejä suunnitteilla, ja nämä suunnitelmat toteutetaan heti, kun pukuvaikeudet yms. voidaan voittaa. Sitäpaitsi SF on niitä jo tehnytkin: Runon kuningas ja muuttolintu, Ballaadi, ym.

2. Tuntuuko Teistä siltä, että vähäiset raakafilmimäärämme on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla viime aikoina?

Koska valtiovalta ei millään tavalla tue suomalaista elokuvaa – päin vastoin hyötyy (ankara verotus!) – täytyy tuottajan aina ottaa huomioon taloudellinen puoli, kenties liiaksikin.

3. Uskotteko meikäläisen filmiarvostelun vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon?

Olisikohan kukaan arovstelija niin paatunut, että tahallisesti olisi ilkeä. Mutta joidenkin käyttämä tyyli antaa aihetta ajatukseen, että se kenties enemmän repii kuin rakentaa. Teatteriarvostelussa esim. eivät tulisi kysymykseenkään ne suorastaan mauttomat sanat, joita jotkut meikäläiset elokuva-arvostelijat valitettavasti käyttävät.

4. Käyttekö usein katsomassa ulkomaisia filmejä, esim. vaikutteita saadanneksenne –

Olen aina käynyt paljon elokuvissa, ja nyt, kun sen parissa itse joudun työskentelemään, käyn entistä enemmän, koska sitä jo opiskelunkin kannalta pidän ensiarvoisena. Teatterin vuoksi on tehtävä pitkiä ja kalliita ulkomaanmatkoja, mutta filmiä voimme – Luojan kiitos! – opiskella aika paljon kotoisella maaperällä. Onkohan ketään niin välinpitämätöntä elokuvamiestä, joka ei käyttäisi tätä etua hyväkseen?

5. – vai oletteko Tekin sitä mieltä, että filmi nykyään polkee kerta kaikkiaan paikallaan ja ettei yksikään viime aikojen ensiluokkainenkaan uutuus ole kyennyt tarjoamaan mitään uutta sen paremmin taiteellisessa kuin teknisessäkään mielessä?

Ei se paikallaan polje! Nyt kun on päästy sodan aiheuttamista propagandakuvista, on ulkomailta päässyt tulemaan maahamme entistä enemmän erittäin hyviä filmejä, joissa ilmenee monella tavalla uuden ilmaisumuodon etsiminen, ja sehän tietenkin kiinnostaa filmimiestä.

6. Mikä on mielipiteenne tämän hetken englantilaisesta filmistä nimenomaan äsken meillä esitettyjen brittiläisten huippuelokuvien valossa?

Esim. Seitsemäs huntu ja Neljän tuulen talo, vain muutaman mainitakseni, antavat englantilaisesta elokuvasta oivallisen käsityksen, ja siitä täytyy tämän perustellaa käyttää korkealle arvostavia mainesanoja.

7. Ohjaatteko mieluummin komediaa vai vakavaa elokuvaa, ja mitkä ovat mielestänne kummankin olennaisimmat vaikeudet ohjaajan kannalta?

Olen yleensä ohjannut vain vakavampaa, mutta joku kevyempikin elokuva on ollut joukossa, kuten Kultamitalivaimo ja Kirkastuva sävel. Teatterissa olen joutunut ohjaamaan paljon kumpaakin lajia. Molemmilla on omat vaikeutensa, mutta raskaspoljentoisempi on suomalaista mentaliteettia ikään kuin lähempänä ja sen parissa viihdyn paremmin.

8. Ruotsissa löydetään joka vuosi lahjakasta filminäyttelijäainesta ja sieltä nousee vuosittain kansainvälisellekin filmitaivaalle kirkkaita nimiä. Meillä sen sijaan täytyy panna luonnenäyttelijän kypsyyden saavuttanut taiteilija näyttelemään yksinkertaista sankariroolia. Onko tässä tapauksessa syy sysissä vai sepissä?

Tässä on kysymyksessä ilmeinen valitettava epäkohta, joka suomalaisen elokuvan tulevaisuutta silmällä pitäen on kyettävä ratkaisemaan myönteisellä tavalla.

9. Kuinka kauan vähintään olisi varattava aikaa elokuvan valmistamiseen, jotta ohjaaja katsoisi vapautuvansa nykyisestä liian nopeasta työtahdin ikeestä?

Riippuu aiheesta ja siitä, miten näyttelijöiden aika on meidän käytettävissämme, sillä heillähän on monilla päätoimenaan teatterityö.

10. Uskallatteko tunnustaa, mitkä ovat mielestänne kotimaisen elokuvan suurimmat helmasynnit?

Meidän tekijöiden taitamattomuus!

Ensi-illat

Keskiviikko 11.12.

ilmestyskirjanytjuliste

Perjantai 13.12.

westernstarsjuliste jouluiloaukrainaanjuliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

jouluiloaukrainaanjuliste terasleiditjuliste helenejuliste2 heinahattuvilttitossujaarhakkakoululainenjuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja