Vuoden 2008 kotimaiset hitit ja flopit

Katsojalukujen kannalta vuosi 2008 oli kotimaiselle elokuvalle varsin hyvä. Vuoden aikana 25 teattereissa pyörinyttä kotimaista näytelmä-, dokumentti- ja animaatioelokuvaa kiinnostivat elokuvayleisöä siinä määrin, että niiden näytöksissä käytiin peräti 1,58 miljoonaa kertaa. Kuudesta miljoonasta myydystä elokuvalipusta kaikkiaan 22,5% prosenttia olivat kotimaisten elokuvien, joka oli muutaman prosentin parempi kuin edellisvuoden sekä reilusti paremmin kuin monen aikaisemman vuoden.

Perheelle suunnatut filmit menestyivät

Vuoden katsotuimman kotimaisen tittelin sai omakseen Risto Räppääjä. Suosittuihin lastenkirjoihin perustuvan koko perheelle suunnatun filmin ohjasi esikoisenaan Mari Rantasila, joka tunnetaan parhaiten näyttelijänä. Kinotar-yhtiön tuottama filmi tuotettiin 1,1 miljoonan euron budjetilla, josta Suomen Elokuvasäätiön osuus oli 400 000 euroa.

61 kopiolla levitetty Risto Räppääjä keräsi kaikkiaan 209 486 katsojaa maamme elokuvateattereissa. Vuotta aikaisemmin vastaava luku olisi oikeuttanut vuoden toiseksi katsotuimman titteliin, kun Joulutarina oli vuoden katsotuin 235 000 silmäparillaan. Juha Wuolijoen ohjaama tarina Joulupukista pääsi teattereihin myös tänä jouluna, keräten koko vuoden aikana 46 985 katsojaa. Näyttääkin siltä, että onnistunut pikkufilmi pääseekin jokavuotiseksi perinteeksi, siinä missä Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta puhkikulutetaan jokaisena itsenäisyyspäivänä.

Risto Räppääjä jätti taakseen 199 189 katsojaa keränneen Niko - Lentäjän poika -animaation. Tähän mennessä kallein Suomessa koskaan tuotettu elokuva (budjettiennätyksen tosin rikkoo Renny Harlinin Mannerheim, joka saa ensi-iltansa vuonna 2010) päätyi laajempaan kansainväliseen levitykseen kuin yksikään toinen maassamme tuotettu filmi. Hyvä menestys esimerkiksi Ranskan elokuvateattereissa osaltaan antaa uskoa siihen, että suomalainen elokuva voi menestyä myös muualla maailmassa, mikäli uskalletaan tehdä sellaisia elokuvia, joita kehtaa näyttää ja joita yleisö haluaa nähdä.

Niko - Lentäjän poika -filmin budjetti oli peräti 6,1 miljoonaa euroa, joka ei tosin kansainvälisessä mittakaavassa ole juuri mitään. Luc Bessonin ranskalaisanimaatio Arthur ja minimoit vuodelta 2006 tuotettiin 65 miljoonan euron budjetilla, mutta yleisö otti sen huonosti vastaan.

Moni varmasti yhtyy siihen, että vanhat, käsin piirretyt Disney-animaatiot kuten Aristokatit (1970) ja 101 dalmatialaista (1961) pesevät mennen tullen monet nykypäivän tietokoneanimaatiokyhäelmistä. Käsin piirrettyä animaatiota Suomessa edustikin Röllin sydän -animaatio, jonka animaatioiden dubbausohjaajana kunnostautunut käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari ohjasi. Joulukuussa 2007 ensi-iltansa saanut filmi pyöri aikansa vuonna 2008 Suomen elokuvateattereissa keräten 86 196 katsojaa.

Kuuden miljoonan euron budjetilla tuotetun animaation tekemistä Elokuvasäätiö tuki 500 000 eurolla. Kotimaan tuoton lisäksi rahaa kertyi mm. Venäjältä, jossa elokuva menestyi varsin hyvin, vaikkei siitä hittiä tullutkaan. Kauas jäi kuitenkin Lentäjän pojan luvut, sillä Suomessa elokuva sai vuosina 2007 ja 2008 kaikkiaan 151 128 katsojaa.

Kummelin paluu

Markus Selin ja Solar Films tuottivat filmiversion Kummelit-ryhmän Tampereen teatterissa menestyksekkäästi esitetystä Alivuokralainen-näytelmästä, jonka filmiversion kynäilivät Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen. Myös Mannerheim-elokuvan yhdessä Marko Leinon kanssa kirjoittanut Vihinen on varsin kokenut teatteritaiteilija, joka muistetaan parhaiten Vanajana Kummeli-sarjoista.

Vanhojen Kummeli-tähtien eli Heikki Vihisen, Heikki Silvennoisen, Heikki Helan ja Timo Kahilaisen yhdessä Mikko Kivisen kanssa tähdittämä Kummeli - Alivuokralainen tuotettiin 1,3 miljoonan euron budjetilla, josta Elokuvasäätiön tukea oli 310 000 euroa. Matti Grönbergin (Kummeli kultakuume) ohjaama filmi sai melko vaisun vastaanoton kriitikoilta, mutta siitä huolimatta - tai siitä johtuen - elokuvan yleisömenestys ei kärsinyt. 55 kopiolla levitetty komedia keräsi 178 770 katsojaa, joka tosin oli selvästi heikommin kuin Kummelin Jackpotin tulos. Pekka Karjalaisen ohjaama filmi keräsi vuonna 2006 peräti 229 511 katsojaa, häviten vuositilastoissa vain Aleksi Mäkelän Matti-megahitille.

Vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Kummeli Stories oli televisiosta tutun poppoon ensimmäinen elokuvaseikkailu, joka kiinnosti yleisöä siinä määrin, että vaikka kotimainen elokuva muuten olikin täysin hukassa, niin filmi ylsi vuoden toiseksi katsotuimmaksi. Paremmin menestyi Markku Pölösen Kivenpyörittäjän kylä. Jos lasketaan yhteen Kivenpyörittäjän kylän ja Kummeli Storiesin katsojaluvut, voidaan todeta luvun olevan suurempi kuin vuosien 1995 ja 1996 kaikkien muiden kotimaisten ensi-iltojen yhteensä.

167 000 katsojaa kerännyt Kummeli Stories oli menestys, jolle haluttiin jatkoa. Kummeli kultakuume saapui teattereihin vuonna 1997 osoittautuen valtavaksi menestykseksi. Joulukuussa ensi-iltansa saanut filmi keräsi vajaassa kuukaudessa yli 100 000 katsojaa, ollen vuoden ainoa kotimainen 100 000 katsojan rajan ylittänyt filmi. Seuraavan vuoden aikana elokuva sai vielä 81 000 maksavaa katsojaa teattereihin. Hämmästyttävää onkin, että vuoden 1998 katsojaluvut oikeuttivat kyseisen vuoden toiseksi katsotuimman kotimaisen titteliin - eniten katsojia keräsi Pölösen Kuningasjätkä. Suomalaisen elokuvan vaikeat vuodet toivat kuitenkin meille Pölösen ja Kummelit.

Näyttelijästä ohjaajaksi ja takaisin

Pahat pojat -jättihitistä tuttu Lauri Nurkse pääsi toteuttamaan unelmaansa, kun hän sai ohjata Katja Kallion kirjoittaman Sooloilua-elokuvan. Romanttinen komedia sai ensi-iltansa jo vuonna 2007, mutta vasta joulukuun 28. päivänä. 1,2 miljoonan euron budjetilla kuvattu filmi keräsi vuoden 2008 aikana 155 128 katsojaa, joka oikeuttaa vuoden neljänneksi katsotuimman titteliin. Kaikkiaan elokuva sai kasaan 186 998 katsojaa, joten huonosti ei Nurksen elokuvaohjaajan ura alkanut, vaikka pelkästään se ei elätäkään; hän myös näytteli vuonna 2007 Åke Lindmanin ja Sakari Kirjavaisen Tali-Ihantala 1944 - ja Lauri Törhösen Raja 1918 -sotaelokuvissa.

Taiteilijasta taiteilijaan

Viime vuoden yhdeksi yllätysmenestykseksi voi lukea Hannu Kahakorven ohjaaman taiteilijaelämäkerran Päätalo, joka nimensä mukaisesti kertoo kirjailija Kalle Päätalosta. 1,2 miljoonan euron tuotanto tuli teattereihin peräti 44 kopiolla, mutta siitä huolimatta 115 345 katsojaa voi pitää varsin yllättävänä saavutuksena. Se kuitenkin osoittaa, että myös iäkkäämpi yleisö käy elokuvia katsomassa, jos tarjontaa riittää. Kovin montaa teiniä Päätalon tarina tuskin kiinnosti.

Leena Landerin romaaniin pohjautuva, Marko Leinon käsikirjoittama ja Dome Karukosken ohjaama Tummien perhosten koti oli myös yleisömenestys, joka tätä kirjoitettaessa nauttii 10 Jussi-ehdokkuuden tuomasta julkisuudesta. 114 379 katsojaa on kiitettävä saavutus vahvalle draamalle, jonka Suomi valitsi Oscar-ehdokkaakseen. Tyttö sinä olet tähti -filmin myötä Suomen ohjaajataivaan uudeksi tähdeksi syttynyt Karukoski onkin tämän hetken mielenkiintoisimpia suomalaisia elokuvantekijöitä, joka vaikuttaa tekevän hyviä ja koskettavia elokuvia, mutta myös sellaisia, joita ihmiset haluavat nähdä. Hän ei siis tee elokuviaan vain itselleen, todettakoon.

100 000 katsojan rajan rikkoi vielä Kaisa Rastimon Myrsky. Koko perheelle suunnattu tarina koirasta ja pienestä tytöstä tuotettiin 1,5 miljoonalla eurolla, josta kolmasosa katettiin Elokuvasäätiön tuella. 53 kopiolla ensi-iltansa saanut filmi keräsi 106 294 maksavaa katsojaa elokuvateattereiden penkkejä lämmittämään.

Pettymyksiä

Marraskuussa 2007 ensi-iltansa saanut Lauri Törhösen Raja 1918 ei hyvistä arvosteluista huolimatta (tai jälleen niistä johtuen) kiinnostanut yleisöä toivotussa määrin. Teatterikierroksensa aikana filmi keräsi 85 431 katsojaa, joka oli selkeästi vähemmän kuin Tali-Ihantala 1944:n tulos. Myös molempina vuosina esitetty Tali-Ihantala 1944 sai 191 818 katsojaa, vaikka arvostelut eivät kovin mairittelevia olleetkaan. Ilmeisesti siis suomalaisia kiinnostavat joko huonot elokuvat tai toiseen maailmansotaan sijoittuvat elokuvat, eivät hyvät filmit tai sisällissotaa käsittelevät teokset. Huonoja elokuvia tosin tässä maailmassa tuotetaan menestyksekkäästi lukuisissa muissakin maissa. Erona on se, että hyvät elokuvat muistetaan, huonoja ei haluta muistaa.

Tammikuussa 2008 ensi-iltansa saanut Perttu Lepän ”nuorisotrilogian” päätös 8 päivää ensi-iltaan sai melko ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta. Ehkä tästä syystä yleisö ei tiennyt, mennäkö katsomaan elokuvaa vai ei, mutta joka tapauksessa Laura Birnin ja Mikko Leppilammen tähdittämä elokuva keräsi vain noin 45 000 katsojaa. Trilogian keskimmäinen osa Helmiä ja sikoja keräsi viisi vuotta aikaisemmin 213 385 katsojaa.

Peter Lindholmin kirjoittama, tuottama ja ohjaama Kolmistaan oli tarina miehestä ja kahdesta naisesta. Erilainen rakkaustarina vain hieman yli miljoonalla eurolla, josta Elokuvasäätiön osuus oli 550 000 euroa. Aikaisemmin mm. Leijat Helsingin yllä -filmin ohjannut Lindholm hankki päärooleihin Suomen eturivin näyttelijöitä; Kari-Pekka Toivonen, Liisa Kuoppamäki ja Matleena Kuusniemi. Heikkojen arvosteluiden myötä filmi kuitenkin jäi varsin vähäiselle huomiolle, eikä sitä käyty katsomassa elokuvateattereissa odotetun lailla. Kolmistaan keräsikin vain 21 000 katsojaa.

Heikommin menestyi kuitenkin suurella budjetilla tuotettu englanninkielinen kauhutarina Dark Floors. Euroviisut voittaneen Lordi-yhtyeen keulahahmon ideoima filmi vaikutti varmalta menestykseltä, mutta toisin kävi. 40 kopiolla liikkeelle lähtenyt filmi keräsi vain vajaat 20 000 katsojaa. Animaatioelokuva Muumi ja vaarallinen juhannus tuotettiin suomalais-, itävaltalais- ja puolalaisvoimin 278 000 euron budjetilla, josta säätiö rahoitti 137 000 euroa. Tove Janssonin legendaarinen lastentarina pääsi valkokankaille huhtikuussa 22 kopiolla, mutta keräsi vain vajaat parikymmentätuhatta katsojaa.

Suuria odotuksia

Kahden arvostetuin naisnäyttelijän, Tiina Lymin ja Minna Haapkylän, tähdittämä Erottamattomat oli Hanna Maylettin esikoisohjaus pitkän elokuvan parissa. Hän on aikaisemmin ohjannut mm. televisioelokuvan Espoon viimeinen neitsyt, joka valmistui vuonna 2003. Elokuvasäätiön 550 000 euron tuella Erottamattomien budjetti nousi 1,1 miljoonaan euroon. Syyskuussa ensi-iltaan tullut filmi sai vaihtelevia arvioita, mutta pääasiassa palaute oli positiivista. Teatterikierroksellaan elokuva keräsi kuitenkin vain 21 000 katsojaa.

Paha maa- ja Valkoinen kaupunki -elokuvilla läjän Jussi-palkintoja voittanut Aku Louhimies toi teattereihin uuden elokuvansa elokuussa. Sisällissodan aikaan sijoittuvan tarinan oli kynäillyt Jari Rantala (Paha maa) Leena Landerin romaanista. Samuli Vauramon ja Pihla Viitalan tähdittämä filmi julkaistiin ensin muualla maailmassa festivaaleilla, jonka jälkeen se saapui Suomen teattereihin suurin odotuksin. 1,5 miljoonalla eurolla tuotettu filmi keräsi kuitenkin vain vajaat 35 000 katsojaa. Luku on varsin pieni, jos sitä vertaa Louhimiehen aikaisempiin filmeihin; Levottomat keräsi 290 291, Kuutamolla 215 417, Paha maa 171 709 ja Riisuttu mies 78 077 katsojaa. Tosin Valkoinen kaupunki keräsi vajaat 5 000 katsojaa.

Mika Kaurismäen paluu suomalaiseen elokuvaan tapahtui vuonna 2008 Kolme viisasta miestä -filmin myötä. Pikkufilmi sai osakseen erinomaisia arvosteluita sekä merkittäviä Jussi-ehdokkuuksia, mutta vain kolmella kopiolla levitettynä se onnistui tavoittaa vain 1 800 hengen yleisön. Heikki Kujanpään ohjaama erilainen rakkaustarina Putoavia enkeleitä sai ylistäviä arvosteluita kriitikoilta, mutta yleisesti ottaen kyseessä on juuri sellainen elokuva, jota ihmiset eivät halua tai osaa mennä katsomaan. 29 kopiolla levitykseen lähtenyt filmi keräsikin 5.12. pidetyn ensi-iltansa jälkeen yhteensä 20 000 katsojaa.

Jadesoturi-filmillä uudeksi lupaukseksi noussut AJ Annila toi teattereihin lokakuussa 17 kopiolla Sauna-nimisen kauhutarinan. Vaihtelevia arvosteluita kotimaassa saanut filmi herätti suurta kiinnostusta ulkomaisilla festareilla, eikä sitä myöskään unohdettu Jussi-ehdokkaita valittaessa. Seitsemän Jussi-ehdokkuutta saanut filmi keräsi reippaat 20 000 katsojaa. Myös harvinaista jännärigenreä edustanut Blackout oli ohjaaja JP Siilen ensimmäinen pitkä elokuva käsikirjoittajana. Hänen itsensä myös ohjaama filmi sai ensi-iltansa 26. joulukuuta 40 kopiolla. Vuoden loppuun mennessä katsojia kertyi noin 19 000.

Dokumentit

Eniten yleisöä keräsi John Websterin ajatuksia herättävä ”öljydokumentti” Katastrofin aineksia, jossa seurataan hänen ja perheensä öljydieettiä vuoden verran. Selvästi kansainvälistä levitystä silmällä pitäen tehty filmi herätti kiinnostusta myös Suomessa. Viidellä kopiolla maata kiertänyt elokuva keräsi 12 683 katsojaa. Jussi-ehdokkuuksia tuli kolme; paras elokuva-, käsikirjoitus- ja dokumentti-kategorioissa. Kenen joukoissa seisot -menestysdokumentin ohjannut Jouko Aaltonen pysyi musiikkiaiheessa myös uudessa teoksessaan. Punk - tauti joka ei tapa tuli teattereihin kolmella kopiolla maaliskuussa, keräten 2 255 katsojaa. Tällä kertaa Jussi-ehdokkuuksia ei kertynyt yhtäkään. Arto Halosen maailmalla menestynyt Pyhän kirjan varjo -dokumentti keräsi kahdella kopiolla 1 803 katsojaa. Jussi-ehdokkuus irtosi dokumenttielokuvien kategoriassa.

Lähde: Suomen Elokuvasäätiö