michaelaptedsumuistenvuor
Michael Apted Sumuisten vuorten gorilloiden kuvauksissa. Kuva: Universal Pictures

Monipuolisen ja värikkään uran tehnyt brittiläinen elokuvaohjaaja Michael Apted kuoli torstaina 79-vuotiaana, useat lähteet kertovat. Hän oli syntynyt 10. helmikuuta 1941 Englannissa.

Ennen elokuvauraansa Apted työskenteli useamman vuoden ajan televisiossa, ensin Granada-televisiokanavalla dokumenttipuolella taustatoimittajana ja sen jälkeen sekä tv-sarjojen että tv-näytelmien ohjaajana. Aptedin ensimmäinen teatterilevityselokuvan ohjaustyö oli The Triple Echo (1972), jossa nuori mies pakoilee sotaväkeen joutumista naisystävänsä avulla ja naiseksi pukeutuneena. Elokuvan päärooleissa nähtiin Glenda Jackson ja Oliver Reed, jotka olivat muutama vuosi aiemmin näytelleet Ken Russellin menestyselokuvassa Women in Love – rakastavaisia (1969).

The Triple Echon jälkeen Apted teki kaksi elokuvaa käsikirjoittaja ja kirjailija Ray Connollyn kanssa, mutta toinen elokuvista jäi kesken. Musiikkielokuva Stardust (1974) oli jatkoa Claude Whathamin ohjaamalle That’ll Be The Daylle (1973), kun taas Trick or Treat pohjautui Connollyn omaan romaaniin ja olisi kertonut vauvakuumetta potevan lesbopariskunnan suhteesta heteropariskuntaan. Trick or Treat ehti jo pitkälle kuvausvaiheeseen, kunnes tuotanto päätettiin lopettaa päärooliin palkatun Bianca Jaggerin aiheutettua liikaa ongelmia kohtuuttomine vaatimuksineen. 600 000 punnan budjetista ehdittiin käyttää jo kaksi kolmasosaa, mutta käyttökelpoista materiaali saatiin kuvattua vain neljänkymmenen minuutin verran.

Aptedin kansainvälinen ura sai alkunsa hänen neljännellä elokuvallaan, Agathalla (1979), joka kertoo oman tulkintansa kirjailija Agatha Christien huomattavasti julkisuutta saaneesta katoamisesta ja syistä sen takana. Christien roolin näytteli Vanessa Redgrave, mutta markkinoinnissa etualalle nostettiin fiktiivistä toimittajaa näytellyt Dustin Hoffman. Hoffmanin mukanaolosta huolimatta Agatha oli täysin brittiläistä tuotantoa. Kuvauksesta vastasi Bernardo Bertoluccin kanssa tekemistään elokuvista tunnettu italialainen Vittorio Storaro, jolle Agatha oli ensimmäinen englanninkielinen elokuva.

Agathan ensi-illasta oli kulunut vain kuukausi, kun Apted oli jo kuvaamassa Hollywood-debyyttiään, kantrilaulaja Loretta Lynnistä kertovaa Kaivosmiehen tytärtä (1980). Sissy Spacekin ja Tommy Lee Jonesin tähdittämä elämäkertaelokuva sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan elokuvan ehdokkuuden, mutta Aptedia ei huomioitu. Elokuvan ainoa Oscar-palkinto meni Spacekille.

Kaivosmiehen tytär oli vuoden kymmenen katsotuimman elokuvan joukossa Yhdysvalloissa ja menestyi erittäin hyvin myös Suomessa: liki 90 000 katsojallaan se oli selvästi suositumpi kuin myöhemmin Johnny Cashin ja June Carter Cashin tarinan kertonut Walk the Line (2005). Menestys ei ollut yhtä erinomainen muualla Euroopassa, sillä esimerkiksi Ranskassa Kaivosmiehen tytär sai vain 50 000 katsojaa.

gorkynpuisto1hki
Gorkin puiston Lee Marvin ja Joanna Pacula Itämeren jäällä. Kuva: Eagle Associates

Aptedin monipuolisuus näkyi taas hänen seuraavassa projektissaan: John Belushin tähdittämä Nimeni on Kotkis (1981) suosii samanlaista asetelmaa kuin Frank Capran ja Howard Hawksin 1930-luvun klassikkokomediat nokkelista ja itsepäisistä miehistä ja naisista. Lawrence Kasdanin käsikirjoittamassa elokuvassa Belushin näyttelemä kaupunkilaistoimittaja lähtee jututtamaan vuoristossa keskellä-ei-mitään asuvaa lintutieteilijänaista (Blair Brown), joka ei voi sietää toimittajia.

Helmikuussa 1983 Apted saapui Helsinkiin yhdysvaltalaisten kuvausryhmän kanssa filmaamaan Moskovaan sijoittuvaa poliittista rikoselokuvaa Gorkin puisto, joka pohjautuu Martin Cruz Smithin romaaniin. Warren Beatty oli pari vuotta aiemmin käynyt Suomessa kuvaamassa Punaisia (1981), ja jälleen kerran Helsingin katukuvaa lavastettiin Leninin kuvilla ja muilla neuvostoliittolaismerkeillä.

Myös Ruotsissa ja Skotlannissa kuvattu Gorkin puisto – jota elokuvassa esitti Kaisaniemen puisto – toi Helsinkiin Lee Marvinin, William Hurtin, Brian Dennehyn sekä puolalaisnäyttelijä Joanna Paculan. Marvin joutui välittömästi Helsinkiin saavuttuaan paikalliseen sairaalaan alkoholiongelmansa takia. Tuotanto työllisti myös useita suomalaisia kameran edessä ja takana. Suomen-kuvauksissa toisena apulaisohjaajana oli Lauri Törhönen, joka oli mukana jo Punaisten teossa.

Gorkin puiston jälkeen Apted ohjasi jännityselokuvan Painajaisten isäpuoli (1984) ja Richard Pryorin tähdittämän komedian Wow! Mikä pako! (1987). Kaivosmiehen tyttären jälkeen Aptedin seuraava hitti oli eläintutkija Dian Fosseysta kertova Sumuisten vuorten gorillat (1988). Fossey murhattiin hämärissä olosuhteissa Ruandassa kolme vuotta ennen elokuvan valmistumista. Elokuvassa roolin näytteli Sigourney Weaver.

sumuistenvuortengorillat1still
Sumuisten vuorten gorilloiden mainoskuva.

Aptedin seuraava elokuva oli teollisuusjättien moraalittomuudesta kertova Oikeustaistelu (1991), jossa Gene Hackman ja Mary Elizabeth Mastrantonio näyttelevät vastakkaisten osapuolien palkkaamia asianajajia. Apted teki Hackmanin kanssa myös lääketieteen maailmaan sijoittuvan jännityselokuvan Äärirajoilla (1996), jonka toista pääosaa näytteli Hugh Grant. Varsin poikkeuksellisesti elokuvan tuotannosta vastasi Grantin naisystävä Elizabeth Hurley.

Ukkossydän (1992) oli selvästi Peter Weirin Todistajan (1985) innoittama tarina puoliverisestä FBI-agentista, joka lähtee vanhemman kollegansa kanssa intiaanireservaattiin tutkimaan murhaa. Pääosia näyttelivät Val Kilmer ja Sam Shepard.

Elokuvassa Blink – sokea todistaja (1993) yhdistyivät monet kliseet: sokea nainen (Madeleine Stowe) saa näkönsä takaisin, alkaa ehkä nähdä näkyjä ja päätyy todistajaksi sarjamurhaajajahtiin.Omalaatuisempaa tarinaa oli luvassa Nellissä (1994), jossa Jodie Fosterin näyttelemä nuori nainen on viettänyt koko elämänsä syrjäisessä mökissä äitinsä kanssa ja joutuu ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille äitinsä kuoltua. Ensimmäistä kertaa sitten Sumuisten vuorten gorilloiden Apted tavoitti elokuvallaan suuren yleisön, vaikka Nell ei ollutkaan maailmanlaajuinen hitti.

Kun Apted palkattiin ohjaamaan Pierce Brosnanin kolmas Bond-elokuva 007 – kun maailma ei riitä (1999), hänellä ei ollut käytännössä minkäänlaista kokemusta sen kokoluokan tuotannoista tai suurista toimintaelokuvista ylipäätään. Nykyrahassa yli 200 miljoonaa euroa maksaneesta elokuvasta tuli Aptedin koko uran ylivoimaisesti suurin yleisömenestys: Euroopassa elokuva sai yli 25 miljoonaa katsojaa ja Suomessa se oli 385 000 katsojallaan koko 1990-luvun yhdeksänneksi katsotuin ulkomainen elokuva.

Tällä vuosituhannella Apted teki vielä kuusi elokuvaa, joista kaikki paitsi Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin (2010) olivat varsin pieniä tuotantoja. Ohjaajalle ominainen ennakkoluulottomuus ja työmiehen suhtautuminen ammattiinsa näkyi myös näissä elokuvissa, sillä lajityypit ja aihepiirit vaihtelivat radikaalistikin. Kenties kiinnostavin Aptedin viimeisistä ohjaustöitä oli Enigma (2001), jossa Kate Winslet ja Dougray Scott yrittävät purkaa natsien käyttämän salausmenetelmän. Samojen tapahtumien todenmukaisempi kuvaus oli Morten Tyldumin The Imitation Game (2014).

 


Lee Marvinin tv-haastattelu Gorkin puiston kuvauksissa Helsingissä.

 

gorkynpuisto1hki
Michael Apted (oikealla) Helsingissä Gorkin puiston kuvauksissa. Kuva: Eagle Associates

Poikki! – toteutumattomat kotimaiset elokuvat

Ensi-illat

Perjantai 11.12.

A joulutarinajuliste2020

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

supercooljuliste supercooljuliste karalahtijuliste pertsajakilujuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

Tuoreimmat uutiset

pakonyban