Michael Anderson kuoli 98-vuotiaana – Maailman ympäri 80 päivässä- ja Pako tulevaisuudesta -elokuvien ohjaaja

Michael Anderson, Jenny Agutter ja Michael York Pako tulevaisuudesta -elokuvan kuvauksisa. Kuva: MGM

Brittiläinen elokuvaohjaaja Michael Anderson kuoli viime keskiviikkona Vancouverissa 98-vuotiaana, The Hollywood Reporter uutisoi. Lontoossa tammikuun 30. päivänä vuonna 1920 syntynyt Anderson tunnetaan erityisesti Maailman ympäri 80 päivässä -suurelokuvasta (1956) ja Pako tulevaisuuteen -scifiklassikosta (1976).

Anderson syntyi teatterinäyttelijöiden perheeseen ja aloitti itsekin uransa näyttelijänä. Vuonna 1936 Anderson sai juoksupojan pestin elokuvastudiosta ja eteni Two Cities Filmsin apulaisohjaajaksi parin vuoden sisällä. Apulaisohjaajan tehtävissä nuori Anderson pääsi työskentelemään muun muassa kolmesti Anthony Asquithin ja kahdesti Terence Youngin kanssa. Sota-aikaan Anderson tutustui teatteri- ja elokuvamaailman nuoreen neroon, Peter Ustinoviin (1921–2004), jonka kahden ensimmäisen ohjaustyön apulaisohjaajana Anderson toimi ja yleni sen jälkeen Ustinovin ohjaajapariksi Private Angelo -sotilaskomediaa tehtäessä vuonna 1949.

Anderson teki ensimmäisen soolo-ohjauksensa vuonna 1950. Nuoren ohjaajan ensimmäiset elokuvat olivat melodraamoja, jännitystarinoita ja oli joukossa yksi komediakin, mutta läpimurto tuli hävittäjälentäjistä kertoneella Taivaalla palaa -sotaelokuvalla vuonna 1955. Richard Toddin ja Michael Redgraven tähdittämä suurelokuva kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan brittien operaatiosta, jonka päämääränä oli tuhota saksalaisten patoja ja aiheuttaa valtavat tulvat saksalaisten alueille. Vuonna 1951 ilmestyneeseen tietokirjaan pohjautuneesta elokuvasta tuli kotimaassaan vuoden katsotuin ja vuosien myötä siitä kasvoi brittielokuvan klassikko. Taivaalla palaa sai Oscar-ehdokkuuden erikoistehosteistaan.

Läpimurtonsa jälkeen Anderson ohjasi elokuvasovituksen George Orwellin vuonna 1949 ilmestyneestä menestysromaanista 1984, joka maalailee kuvan tulevaisuuden totalitaarisesta maailmasta. Tarinan päähenkilö on Winston Smith, valtion työläinen, jonka tehtävänä on kirjoittaa historiaa uudelleen. Elokuvasovitus oli yhdysvaltalaisen Columbia Pictures -studion ja brittien yhteistuotanto, jonka päärooleihin palkattiin Edmond O'Brien, Michael Redgrave, Jan Sterling ja Donald Pleasence. Kesällä 1955 Englannissa kuvattu mustavalkoelokuva sai ensi-iltansa alkuvuodesta 1956. Andersonin edelliseen elokuvaan verrattuna sen yleisömenestys Isossa-Britanniassa jäi vaatimattomaksi, mutta vuosikymmenten varrella elokuvasta on tullut pieni klassikko. Orwellin teoksen huomattavasti tunnetumpi filmatisointi on Michael Radfordin ohjaama vuoden 1984 sovitus.

 
Shirley MacLaine, David Niven ja Cantinflas elokuvassa Maailman ympäri 80 päivässä (1956). Kuva: Warner Bros.

Maailman ympäri 80 päivässä

Andersonin pitkän uran suurin saavutus oli Jules Vernen klassikkoromaaniin pohjautuva todellinen suurelokuva Maailman ympäri 80 päivässä (1956), joka on yhä kaikkien aikojen suurimpia elokuvatuotantoja. Tuottajana toimi 46-vuotias Michael Todd, joka oli jo parikymppisenä luonut omaisuuden rakennusurakoitsijana ja oli sittemmin menestynyt Broadway-tuottajana. 1950-luvun alussa Todd perusti kahden muun miehen kanssa Cinerama-yhtiön, joka toi markkinoille ennennäkemättömän laajan elokuvaesitysformaatin, mistä myöhemmin on kehittynyt IMAX-formaatti. Cinerama lanseeraattiin loistavalla menestyksellä Tämä on Cinerama -elokuvalla (1952), jonka pääohjaaja oli Merian C. Cooper, alkuperäisen King Kongin (1933) toinen ohjaaja.

Cinerama-ja Todd-AO-tekniikkaa hyödynnettiin myös Fred Zinnemannin ohjaamassa menestysmusikaalissa Oklahoma! (1955), minkä jälkeen Todd alkoi suunnitella Vernen klassikkoteoksen filmatisointia, joka hyödyntäisi samaa tekniikkaa. Ohjaaja John Farrow laati käsikirjoituksen yhdessä kahden muun kynämiehen kanssa ja Farrow oli myös elokuvan alkuperäinen ohjaaja, mutta kahden ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen Todd antoi tälle potkut. Pääkuvausryhmä oli tuolloin Espanjassa filmaamassa härkätaistelukohtausta, jonka Todd omien sanojensa mukaan ohjasi itse loppuun. Lontoon-kuvauksia varten hän palkkasi Andersonin ja hankki näin lisäaikaa uuden ohjaajan löytämiseksi, mutta Todd päätyikin pitämään Andersonin ohjaajana loppuun saakka.

Maailman ympäri 80 päivässä oli ennennäkemättömän suuri tuotanto. Kamerat lähtivät käyntiin elokuussa ja kuvaukset päättyivät vasta joulukuussa. Siinä välissä kuvausryhmä kävi kolmessatoista eri maassa yli sadassa eri kuvauspaikalla, minkä lisäksi studiossa kuvattiin 140:ssä eri lavasteessa. Elokuvassa nähtiin yli 60 000 avustajaa ja liki 8 000 eläintä. Puvustusosastolla oli käytössään yli 70 000 erilaista asustetta. Elokuvan hinnaksi tuli kuusi miljoonaa dollaria, nykyrahassa yli 55 miljoonaa dollaria.

Elokuvan pääosassa Phileas Foggina nähtiin David Niven, Passepartoutina meksikolaistähti Cantinflas ja prinsessa Aoudana Shirley MacLaine. MacLaine oli tuolloin vasta 22-vuotias, mutta hänestä oli tullut suuri nimi kertaheitolla Alfred Hitchcockin Mutta kuka murhasi Harryn? -komedian (1955) ja Martin & Lewis -komedian Vaarattomia vakoilijoita (1956) myötä. Maailman ympäri 80 päivässä -elokuvassa nähtiin myös muun muassa Buster Keaton, Marlene Dietrich, Ronald Colman, Fernandel, John Gielgud, Noël Coward, John Carradine, Cedric Hardwicke, Trevor Howard, Cesar Romero, Peter Lorre, George Raft, Red Skelton ja Frank Sinatra.

182-minuuttinen elokuva sai ensi-iltansa lokakuussa 1956 ja osoittautui välittömästi valtavaksi yleisömenestykseksi. Se keräsi Yhdysvalloista 42:n miljoonan dollarin lipputulot ja oli vuoden toiseksi katsotuin elokuva Cecil B. DeMillen Kymmenen käskyn jälkeen. Nykyrahaan suhteutettuna elokuvan lipputulot vastaisivat liki 600:aa miljoonaa. Inflaatioon suhteutettuna Maailman ympäri 80 päivässä onkin Yhdysvaltain kaikkien aikojen 51. katsotuin elokuva. Elokuvan menestys oli loistelias myös muualla maailmassa ja sitä esitettiin Suomessa uusintana vielä 1970-luvullakin.

Maailman ympäri 80 päivässä sai peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien Andersonin ensimmäisen ja viimeisen ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta. Se pysti meni sivu suun, mutta elokuva sai kuitenkin viisi Oscaria, joista Todd kävi pokkaamassa parhaan elokuvan palkinnon. Vuonna 1957 Todd meni naimisiin Elizabeth Taylorin kanssa, mutta lento-onnettomuus päätti tuottajamogulin elämän jo seuraavana vuonna.

Charlton Heston ja Gary Cooper elokuvassa Aavelaiva (1959). Kuva: MGM

Gary Cooperin viimeisten filmien ohjaaja

Michael Anderson oli Maailman ympäri 80 päivässä -elokuvan valmistuessa vain 36-vuotias. Edessä oli vielä yli 40 vuotta aktiivista työntekoa ja yli parikymmentä elokuvaa. Hollywoodin sijaan Anderson pysyi Isossa-Britanniassa ja ohjasi peräkkäin kaksi irlantilaisen Richard Toddin tähdittämää elokuvaa, sotafilmin Taistelun helvetti (1957) ja jännitystarinan Vääristynyt varjo (1958). Vuonna 1959 Anderson ohjasi kaksi suurten Hollywood-tähtien tähdittämää elokuvaa, jotka kuvattiin Irlanissa ja Isossa-Britanniassa. James Cagney näytteli 1920-luvun Irlantiin sijoittuneen Purista paholaisen kättä -filmin pääosaa ja Aavelaivan tähtinä nähtiin Gary Cooper ja Charlton Heston. Jälkimmäinen alkoi alun perin Hitchcockin projektina, mutta tämän hylättyä ajatuksen ja jalostettua uudesta ideastaan Vaarallisen romanssin (1959), Anderson ohjasi Aavelaivan. Yhteistyö Cooperin kanssa jatkui Max Ehrlichin romaaniin pohjautuvalla Paljastettu terä -jännityselokuvalla (1961), jonka naispääosassa nähtii Deborah Kerr. Englannissa kuvattu elokuva jäi syöpään kuolleen Cooperin viimeiseksi.

Anderson kuvasi Robert Wagnerin ja Natalie Woodin tähdittämän Rakkaudennälkäiset-filmin (1960) Hollywoodissa ja Valmiina nousuun -elokuvan (1964) Japanissa. Jälkimmäinen oli yhdysvaltalais-japanilainen yhteistuotanto, jossa lentäjät yrittävät pelastaa taifuunin kynsiin joutuneen laivan matkustajat. Elokuvan pääosissa nähtiin Yul Brynner, Richard Widmark ja George Chakiris. Hollywood-studion turvassa pantiin purkkii Tony Curtisin ja Christine Kaufmannin tähdittämä Villi mutta ihana -komedia (1964). Briteissä kuvatun Operaatio Jousen (1965) tähtenä nähtiin Sophia Loren, kun taas Berliinissä kuvatun Kuolema silmästä silmään -agenttitarinan (1966) pääosia näyttelivät George Segal, Alec Guinness ja Max von Sydow,

Vuonna 1968 Anderson ohjasi yhdysvaltalaistuotantoa olevan, mutta pääosin Italiassa kuvatun suurelokuvan Kalastajan kengät. Yli kaksi- ja puolituntinen tarina kylmästä sodasta sisältää lyhyen Lapissa kuvatun jakson, jossa Åke Lindman näyttelee. Elokuvan pääosissa nähtiin Anthony Quinn, Laurence Olivier ja Oskar Werner. Elokuvan yleisömenestys jäi toivottua kehnommaksi ja Andersonin uralle tuli useamman vuoden tauko. Se päättyi, kun kolmessa eri maassa kuvattu historiallinen tarina Petos (1972) sai ensi-iltansa. Liv Ullmann näytteli pääroolissa paavi Johannaa ja Hollywood-legenda Olivia de Havilland teki filmissä yhden viimeisistä elokuvarooleistaan.

York ja Agutter elokuvassa Pako tulevaisuudesta (1976). Kuva: MGM

Pako tulevaisuudesta ja Orca – tappajavalas

Andersonin uran tunnetuimpiin teoksiin lukeutuu myös scifi-elokuva Pako tulevaisuudesta (1976). William F. Nolanin romaaniin pohjautuva elokuva sijoittuu 2200-luvulle ja kertoo yhteiskunnasta, jonka säilyminen varmistetaan tappamalla ihmiset heidän 30. syntymäpäivänään. Elokuvan päärooleihin palkattiin kaksi nuorta brittitähteä, Michael York ja Jenny Agutter. York nähtiin jo Andersonin edellisen elokuvan pääosassa. Mukana oli myös Andersonin vanha ystävä Peter Ustinov. Pako tulevaisuuteen oli hyvä menestys Yhdysvalloissa, mutta monissa Euroopan maissa suosio jäi vähäiseksi. Erikoistehosteistaan erikois-Oscarin voittanut on vuosien varrella saanut genreklassikon maineen.

Andersonin viimeinen mainittava menestys oli italialaisen Dino De Laurentiisin tuottama  Orca – tappajavalas (1977), joka oli yksi monista Tappajahain (1975) jäljittelijöistä, mutta myöskin niistä kehutuimpia ja menestyneimpiä. Elokuvan pääosissa nähtiin Richard Harris, Charlotte Rampling ja Bo Derek.

Sittemmin Anderson ohjasi vielä muun muassa Cliff Robertsonin, Jean Simmonsin ja Agutterin tähdittämän kauhuelokuvan Dominique (1979) ja paavi Johannes Paavali II:n eli Karol Wojtylan kirjoittamaan näytelmään pohjautuvan Kultasepän kaupan (1988), tähtenä Burt Lancaster.

1990-luvulla Anderson ohjasi muutamia tavanomaista suurempia televisioelokuvia. Jack Londonin Merisuden tv-sovitus antoi Andersonille mahdollisuuden työskennellä Charles Bronsonin kanssa. Jules Vernen teosten pariin Anderson palasi Sukelluslaivalla maapallon ympäri -romaanin tv-sovituksella vuonna 1995. Carlo Collodin Pinokkion epäonnistunut filmatisointi vuodelta 1999 jäi Andersonin viimeiseksi teatterilevitykseen tehdyksi elokuvaksi.

Jenny Agutter elokuvassa Pako tulevaisuudesta (1976). Kuva: MGM