Monilahjakkuus Sam Shepard kuoli 73-vuotiaana
Sam Shepard elokuvassa Onnellisten aika (1978). Kuva: Paramount Pictures
Yhdysvaltalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija Sam Shepard kuoli viime torstaina 73 vuoden ikäisenä. The Hollywood Reporterin mukaan Shepard kuoli ALS-taudin aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan Kentuckyssa. Hän oli syntynyt marraskuun 5. päivänä vuonna 1943. Pitkän ja värikkään uransa aikana Shepard voitti Pulitzer-palkinnon ja oli sekä Oscar- että Tony-ehdokkaana.
Shepard teki ensimmäisen elokuvaroolinsa jo vuonna 1970, mutta hänen elokuvauransa lähti kunnolla käyntiin vasta Terrence Malickin Onnellisten ajan (1978) myötä. Malickin parhaimpana pidetyssä elokuvassa Shepard näyttelee rikasta, kuolemansairasta maanviljelijää, jonka nuori nainen (Brooke Adams) nai perinnön toivossa poikaystävänsä (Richard Gere) ehdotuksesta. Samana vuonna valmistui Renaldo ja Clara -niminen konserttitaltioinnin ja näytelmäelokuvan yhdistelmä, jonka laulaja Bob Dylan ohjasi. Shepard laati käsikirjoituksen yhdessä Dylanin kanssa ja myös näytteli elokuvassa.
1980-luvun alkuvuosina Shepard nähtiin suurissa rooleissa Daniel Petrien fantasiadraamassa Elämän ja kuoleman rajamailla (1980) ja Jack Fiskin draamaelokuvassa Lumppuri (1981). Shepardin lopullinen läpimurto näyttelijänä oli Graeme Cliffordin ohjaama Hollywood-tarina Frances (1982), joka oli arvostelumenestys ja Euroopassa melko hyvä yleisömenestyskin. Franceksen nimiroolissa näytellyt Jessica Lange ja Shepard rakastuivat ja pitivät yhtä yli 20 vuotta. Seuraavan kerran heidät nähtiin yhdessä Richard Pearcen ohjaamassa Countryssa (1984).
Francesta huomattavasti suuremman jälkimaineen on saanut Philip Kaufmanin ohjaama Valiojoukko (1983), jossa Shepard näyttelee sotasankari Chuck Yeageria. Mercury 7 -avaruuslennosta kertova elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, joista ainoa näyttelijäkategorioiden ehdokkuus meni Shepardille parhaasta sivuosasta. Valiojoukkokaan ei ollut erityisen suuri yleisömenestys; Shepardin 1980-luvun elokuvista vain Herbert Rossin ohjaama Teräskukat (1989) oli hitti Yhdysvalloissa.
1990-luvun alusta lähtien Shepard näytteli milloin sivuosia suuren budjetin Hollywood-elokuvissa, milloin taas sivu- tai pääosia pienemmissä draamatuotannoissa. Edellistä sarjaa edustavat muun muassa Alan Pakulan Pelikaanimuistio (1993), Ridley Scottin Isku Mogadishuun (2001) sekä sellaiset elokuvat kuin Salasana: Swordfish (2001), Stealth (2005) ja Turvatalo (2012). Pienempiin elokuviin lukeutuvat muun muassa Volker Schlöndorffin Matkaaja (1991), Sean Pennin Kunniasanalla (2001), Nick Cassavetesin The Notebook (2004), Andrew Dominikin Jesse Jamesin salamurha (2007) ja Killing Them Softly (2012), Jim Sheridanin Brothers (2009), Doug Limanin Fair Game (2010) sekä Jeff Nicholsin elokuvat Mud (2012) ja Midnight Special (2016). Nicholsin filmien lisäksi Shepardin viimeisiä elokuvia ovat Scott Cooperin Rautakaupunki (2013), John Wellsin Perhe – August: Osage County (2013) ja Jim Micklen Cold in July (2014).
Sam Shepard ja Barbara Hershey elokuvassa Valiojoukko (1983). Kuva: Warner Bros.
Käsikirjoittaja ja tuottelias kirjailija
Shepard kirjoitti elämänsä aikana 44 näytelmää sekä useita lyhytkertomuksia. Elokuvien käsikirjoittajaksi hän ryhtyi jo ennen näyttelijäuransa alkua. Yhden pienen independent-elokuvan jälkeen Shepard pääsi yhdeksi käsikirjoittajaksi Michelangelo Antonionin ohjaamaan Zabriskie Pointiin (1970), josta tuli yksi aikansa haukutuimmista elokuvista. Shepardin seuraava elokuva käsikirjoittajana sai aivan päinvastaisen vastaanoton: Wim Wendersin ohjaama Paris, Texas (1984) oli vuoden kehutuimpia elokuvia, joka menestyi erinomaisesti Euroopan elokuvateattereissa. Wenders ja Shepard tekivät yhdessä myös Don't Come Knockingin (2005), tarinan Shepardin näyttelemästä ikääntyvästä lännenelokuvatähdestä, joka lähtee etsimään entistä rakastettuaan (Lange).
Vuonna 1985 Robert Altman ohjasi Hulluna rakkaudesta -nimisen ihmissuhdedraaman, joka pohjautuu Shepardin näytelmään. Shepard laati itse elokuvan käsikirjoituksen ja näytteli miespääosan Kim Basingerin rinnalla. Myös Suuria unelmia (1994) ja Simpatico – korkein panoksin (1999) pohjautuvat Shepardin näytelmiin, mutta kirjailija itse ei muuten osallistunut elokuvien tekoon.
Shepard ohjasi itse kaksi elokuvaa: Langen tähdittämän perhedraaman Sukulaisrakkautta (1988) ja lännenfilmin Intiaanivaimo (1993).