Saksalaisnäyttelijä Christine Kaufmann on kuollut

Christine Kaufmann ja Tony Curtis elokuvassa Taras Bulba. Kuva: United Artists

1950-luvulla elokuvauransa aloittanut saksalaisnäyttelijä Christine Kaufmann kuoli verisyöpään tänään Münchenissa 72 vuoden ikäisenä, Der Spiegel kertoo. Kauffmann oli syntynyt Itävallassa tammikuun 11. päivänä 1945.

Kaufmannin äiti oli ranskalainen maskeeraaja ja isä natsi-Saksan ilmavoimien upseeri. Münchenissa lapsuutensa viettänyt Kaufmann oli jo balettitanssijana kaupunginoopperassa, kun hän teki valkokangasdebyyttinsä 7 vuoden ikäisenä vuonna 1952. Uransa alkupuolella hän näytteli eritoten Harald Reinlin ohjaamissa koko perheen elokuvissa. Vuonna 1958 Kaufmann nähtiin sivuroolissa Lilli Palmerin ja Romy Schneiderin tähdittämässä Tyttöjä murrosiässä -draamassa (1958), jonka Géza von Radványi ohjasi.

1950-luvulla Kaufmann alkoi saada rooleja myös italialaisista ja ranskalaisista elokuvista. Vuonna 1959 hänet nähtiin naispääosassa Steve Reevesin vastanäyttelijänä suurelokuvassa Pompeijin viimeiset päivät, jonka ohjaaja Mario Bonnard sairastui ensimmäisenä kuvauspäivänä, joten apulaisohjaaja ja käsikirjoittaja Sergio Leone vastasi elokuvan ohjaamisesta. Bonnard oli kuitenkin ainoa, joka työstä kreditoitiin. Pari vuotta myöhemmin Kaufmann nähtiin Livia Drusilan roolissa Lionello De Felicen ohjaamassa Konstantinus Suuressa (1961).

Kaufmann ja Kirk Douglas elokuvassa Kaupunki ilman sääliä (1961). Kuva: United Artists

Kaupunki ilman sääliä

Vuonna 1960 Kirk Douglas matkusti Saksaan ja Itävaltaan kuvaamaan sota-aikaan sijoittuvaa rikostarinaa Kaupunki ilman sääliä (1961). Gottfriend Reinhardtin ohjaama elokuva pohjautuu Manfred Gregorin romaaniin ja kertoo siitä, miten neljä yhdysvaltalaissotilasta raiskaa paikallisen teinitytön Saksassa. Sotilaiden puolustajaksi nimitetään Douglasin näyttelemä yhdysvaltalainen majuri. Uhrin roolia näytellyt Kaufmann palkittiin roolistaan parhaan naispuolisen tulokkaan Golden Globella yhdessä Ann-Margretin ja Jane Fondan kanssa.

Vuosi Kaupunki ilman sääliä -elokuvan jälkeen Kaufmann nähtiin toisessakin Saksassa kuvatussa yhdysvaltalaiselokuvassa, Robert Siodmakin ohjaamassa Escape from East Berlin -draamassa.

Taras Bulba ja avioliitto Tony Curtisin kanssa

Kaupunki ilman sääliä poiki Kaufmannille naispääosaroolin suuressa Hollywood-tuotannossa, J. Lee Thompsonin ohjaamassa Taras Bulbassa (1962). Nuori nouseva tähti nähtiin samana vuonna myös toisessa 1600-luvulle sijoittuvassa seikkailuelokuvassa, Etienne Périerin ja Baccio Bandinin ohjaamassa Sienan miekkamiehessä Stewart Grangerin ja Sylva Koscinan kanssa.

Taras Bulban pääosia näyttelivät Tony Curtis ja Yul Brynner. 16-vuotias Kaufmann ja 36-vuotias Curtis alkoivat seurustella, ja pariskunta avioitui pian Kaufmannin 18-vuotispäivän jälkeen. Vuonna 1967 päättyneen liiton aikana Curtis ja Kaufmann saivat kaksi lasta. Ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1964, jolloin tuoreen äidin elokuvauralla alkoi viisi vuotta kestänyt tauko. Ennen sapattia Curtis ja Kauffmann näyttelivät pääparia vielä Michael Andersonin ohjaamassa komediassa Villi mutta ihana (1964).

Kaufmann palasi elokuvakameroiden eteen Saksassa vuonna 1969. Hänet nähtiin seuraavan reilun neljänkymmenen vuoden aikana kymmenissä elokuvissa ja televisiotuotannoissa, pääasiassa saksalaistuotannoissa. Ulkomaisia tuotantoja edustivat vain Gordon Hesslerin ohjaama kauhuelokuva Morgue-kadun murhat (1971), Alberto Negrin giallo-kauhu Yön terrori (1978) ja Jo Kastnerin ohjaama Tom Sawyer & Huckleberry Finn (2014), joka jäi Kaufmannin viimeiseksi elokuvaksi.

Kaufmann näytteli kolmessa Rainer Werner Fassbinderin ohjaustyössä, televisioelokuva World on a Wiressa (1973), suurmenestys Lili Marleenissa (1981) ja Lolassa (1981). Kaufmannin tunnetuimpiin töihin lukeutuu myös Percy Adlonin ohjaama Bagdad Café (1987), jossa hänellä oli yksi päärooleista. Bagdad Café oli suuri yleisömenestys, joka keräsi Suomessakin lähes satatuhatta katsojaa.

Kaufmann ja Tony Curtis elokuvassa Taras Bulba (1962). Kuva: United Artists

Peter Krause ja Kaufmann elokuvassa Kaikki rakastavat Peteriä (1959). Kuva: Divina Film, Melodie Film