Kirk Douglas täyttää tänään 100 vuotta
Kirk Douglas 1950-luvulla.
Hollywoodin viimeisiin eläviin legendoihin lukeutuva Kirk Douglas täyttää tänään 100 vuotta. Douglas, syntymänimeltään Issur Danielovitch Demsky, syntyi New Yorkissa joulukuun 9. päivänä vuonna 1916. Valkovenäläisten maahanmuuttajavanhempien pojan filmiuran alusta tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 70 vuotta.
Toisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltain laivastossa palvellut ja tuohon aikaan Kirk Douglasin viralliseksi nimekseen ottanut Douglas aloitti näyttelijäuransa vasta sodan jälkeen. Radion ja teatterin kautta Douglas päätyi Hollywoodiin vuonna 1946, kolmisen vuotta näyttelijäuransa alkamisen jälkeen. Douglas oli ystävystynyt Lauren Bacallin kanssa, ja Bacall suositteli ystäväänsä tuottaja Hal B. Wallisille, joka palkkasi Douglasin Paholaisnaisen (1946) toiseen miespääosaan. Oscar-palkitun Lewis Milestonen (Länsirintamalta ei mitään uutta) ohjaama film-noir antoi räjähtävän lähdön Douglasin filmiuralle.
Douglas elokuvan Nyrkkeilysankari (1949) nimiroolissa. Kuva: Stanley Kramer Productions
Näyteltyään muutaman sivuroolin Burt Lancasterin ja Robert Mitchumin kaltaisten tähtien elokuvissa, Douglas sai ensimmäisen pääosansa Charles Martinin komediasta Rakas sihteerini (1948). Varsinaisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1949 näyteltyään miespääosan Joseph L. Mankiewiczin palkitussa komediassa Minun mieheni – vai sinun? ja nimiroolin Mark Robsonin Nyrkkeilysankarissa. Robsonin elokuva toi Douglasille tämän uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.
1950-luvun alkuvuosina Douglasista tuli koko maailman tunnistama filmitähti useiden sankariroolien jälkeen. Klassikkoelokuvia syntyi ripeää tahtia: Michael Curtizin Musiikkia veressä (1950), Billy Wilderin Tuhansien silmien edessä (1951), William Wylerin Lain vartija (1951) ja Howard Hawksin Korkean taivaan alla (1952). Vincente Minnellin ohjaama Särkyneitten haaveitten kaupunki (1952) voitti viisi Oscaria ja Douglas sai uransa toisen Oscar-ehdokkuuden. Richard Fleischerin ohjaama Sukelluslaivalla maailman ympäri (1954) ja Mario Camerinin Odysseus (1954) olivat aikansa suurtuotantoja ja -menestyksiä, joille vastapainoa toivat vieläkin enemmän kehutut, mutta vähemmän yleisöä saaneet laatulänkkärit ja -draamat, King Vidorin Mies ilman tähteä (1958) ja Minnellin Hän rakasti elämää (1956), jossa Douglas nähtiin Vincent Van Gogh'na. Gogh'n rooli toi Douglasille uran kolmannen ja viimeisen Oscar-ehdokkuuden.
Douglas ja Lana Turner elokuvassa Särkyneitten haaveitten kaupunki (1952). Kuva: MGM
Vuosikymmenen loppua kohden Douglas alkoi myös tuottaa sekä omiaan että muiden tähtien elokuvia, näytellen samaan aikaan myös muiden tuottajien filmeissä. Vuosi 1957 oli erityisen menestyksellinen: John Sturgesin ohjaama Kuolemanloukku O.K. Corral toi Douglasin toistamiseen yhteen Lancasterin kanssa, kun taas Stanley Kubrickin ohjaama Kunnian polut sai osakseen valtavan jälkimaineen, vaikkakaan ei aikanaan kerännyt merkittäviä palkintoja. Lancasterin ja Douglasin yhteistyö jatkui vielä John Hustonin elokuvalla Yhdestoista murha (1963), John Frankenheimerin elokuvalla Toukokuun 7 päivää (1964) ja Jeff Kanewin komedialla Kovat kaverit (1986).
Kunnian polut oli Douglasin itsensä tuottama, kuten myös Anthony Mannin ohjauksessa alkanut suurelokuva Spartacus (1960). Kesken Spartacuksen tuotannon Douglas erotti Mannin ja palkkasi tilalle Kubrickin, jonka ura lähti nopeaan noususuhdanteeseen elokuvan suuren yleisömenestyksen myötä. Spartacus palkittiin neljällä Oscarilla.
Douglas elokuvassa Kunnian polut (1957). Kuva: Bryna Productions
Spartacuksen loistavan menestyksen jälkeen Douglas teki useita pienempiä elokuvia, muun muassa Robert Aldrichin Viimeinen auringonlasku- ja David Millerin Ratsasta viimel taival -lännenelokuvat (1961, 1962), joista jälkimmäinen on Douglasin suosikki omista filmeistään. 1960-luvun puolivälissä alkoi Douglasin toinen suurelokuvien kausi: Otto Premingerin Ensi voitto (1965), Anthony Mannin Telemarkin sankarit (1965), Melville Shavelsonin Jättiläisen varjo (1966) ja René Clémentin Palaako Pariisi? (1966) olivat toinen toistaan suurempia tuotantoja.
Useista lännenfilmeistään tunnettu Douglas ja länkkäri-ikoni John Wayne nähtiin yhdessä Burt Kennedyn lännenfilmissä Kultaa El Pasoon (1967), jonka valmistuessa kumpikaan sen tähdistä ei ollut enää suosionsa huipulla. Douglas teki vielä Lännen kieroimman kaverin (1970) häntä kohti läpimurtoa ohjanneen Mankiewiczin kanssa, ennen kuin alkoi itse ohjata. Douglasin kaksi ohjaustyötä, Scalawag (1973) ja Kova sakki (1975), ovat molemmat lännenfilmejä ja ohjaaja näyttelee itse molempien filmien pääroolit.
1970-luvun lopulla Douglas nähtiin vielä muun muassa Brian De Palman kauhuelokuvassa Pahan voima (1978) ja Hal Needhamin Kaktus-Jack-länkkärikomediassa (1979) läpimurtoaan odottelevan Arnold Schwarzeneggerin kanssa. 1980- ja 1990-luvuilla Douglas näytteli yhteensä vain yhdeksässä elokuvassa, 2000-luvulla hänet on nähty vain kahdessa elokuvassa, viimeisimpänä ilman laajaa levitystä jääneessä Illusionissa (2004).
Lento-onnettomuudesta ja halvauksestakin selvinnyt Douglas palkittiin elämäntyö-Oscarilla vuonna 1996. American Film Instituten elämäntyöpalkinnon hän sai jo vuonna 1991.
Vincent Van Gogh'na elokuvassa Hän rakasti elämää (1956). Kuva: MGM
Billy Wilderin Tuhansien silmien edessä -elokuvan (1951) pääosassa. Kuva: Paramount
Angie Dickinson ja Douglas elokuvassa Jättiläisen varjo (1966). Kuva: Batjac Productions
Lännenfilmissä Kahden tulen välissä (1955). Kuva: Bryna Productions
Spartacuksen (1960) kuvauksissa Jean Simmonsin ja Tony Curtisin kanssa. Kuva: Universal
Douglas elokuvassa Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1954). Kuva: Walt Disney Productions