Oscar-voittaja George Kennedy on kuollut

George Kennedy elokuvassa Lannistumaton Luke. Kuva: Warner Bros.

Oscar-palkittu sivuosaroolien tulkitsija George Kennedy kuoli sunnuntaina 91 vuoden ikäisenä, The Hollywood Reporter uutisoi eilen.

George Harris Kennedy Jr. syntyi New York Cityssä 18. päivänä helmikuuta 1925. Hänen äitinsä oli balettitanssija ja isänsä muusikko ja orkesterinjohtaja, joka kuoli Kennedyn ollessa nelivuotias. Poika sai ensikosketuksensa teatterityöhön jo kaksivuotiaana, mutta päätyi näyttelijäksi vasta 1950-luvulla, vietettyään sitä ennen kuusitoista vuotta Yhdysvaltain armeijan palveluksessa.

Kennedy tuli elokuvien pariin television kautta, jossa hän aloitti Sergeant Bilko -sotilasfarssisarjan teknisenä neuvonantajana ja näyttelijänä vuonna 1956. Elokuvaurasta huolimatta Kennedy näytteli lukuisia rooleja eri televisiotuotannoissa aina vuoteen 2010 saakka.

Valkokangasdebyyttinsä Kennedy teki Stanley Kubrickin suurelokuvassa Spartacus (1960), jossa hän näytteli kreditoimattoman roolin yhtenä sotilaista. Kennedyn ja Spartacusta näytelleen Kirk Douglasin yhteistyö jatkui David Millerin ohjaamalla ja Spartacuksenkin kynäilleen Dalton Trumbon käsikirjoittamalla lännenfilmillä Ratsasta viimeinen taival (1962), joka alkoi poikia Kennedylle yhä suurempia ja näkyvämpiä rooleja Stanley Donenin Charaden (1963), Robert Aldrichin Murha asuu sydämessä -trillerin (1964) ja Otto Premingerin Ensi voiton (1965) kaltaisissa elokuvissa.

Stuart Rosenbergin ohjaama Lannistumaton Luke (1967) on tarina veijarimaisesta vangista (Paul Newman), jota varsinkaan Kennedyn näyttelemä karski vanki ei voi sietää. Filmi oli ehdolla neljän Oscarin saajaksi, mutta ainoa voitto tuli Kennedyn sivuosaroolista; se myös jäi Kennedyn uran ainoaksi Oscar-palkinnoksi ja -ehdokkuudeksi. Vuonna 1967 Kennedy nähtiin myös majuri Armbrusterin roolissa Robert Aldrichin hittifilmissä Likainen tusina ja sheriffinä Premingerin elokuvassa Huomenna on uusi päivä.

Kennedystä oli tullut tunnustettu sivuosien tulkitsija, jolta eivät työt loppuneet; koko uran aikana elokuvarooleja kertyi lähes sata, joskin niistä elokuvista osa meni suoraan videolevitykseen. 1970-luvulla Kennedy nähtiin parissakymmenessä elokuvassa, niiden joukossa mm. John Waynen länkkäri, Kiitorata-elokuvasarja, pari Clint Eastwoodin filmiä ja Kuolema Niililläkin, mutta 1980-luvun puolella hän sai enää rooleja vain pienen budjetin kauhuelokuvista ja Boleron (1984) kaltaisista B-elokuvista. Menahem Golanin ohjaama The Delta Force (1986) ja Michael Gornickin Creepshow 2 (1987) veivät Kennedyn uraa jälleen parempaan suuntaan, mutta vasta David Zuckerin ohjaamat Mies ja alaston ase (1988) ja Mies ja alaston ase 2½ (1991) tekivät Kennedystä jälleen suuren nimen, jopa tähdenkin, mutta vain tämän trilogian puitteissa.

2000-luvulle tultaessa Kennedy teki elokuvia enää harvakseltaan, mutta filmit olivat aivan toista tasoa kuin valtaosa hänen parin edellisen vuosikymmenen elokuvistaan. Wim Wendersin Don't Come Knockingista (2005), joka kilpaili Kultaisesta palmusta, löytyi veteraaninäyttelijälle sivurooli. Viimeiset elokuvaroolinsa Kennedy teki vuonna 2014. Sam Levinsonin ohjaama Another Happy Day -draamakomedia meni suoraan videolevitykseen, mutta Rupert Wyattin ohjaama The Gambler sen sijaan sai teatterilevityksen. Karel Reiszin vuonna 1974 ohjaaman Piru pakassa -filmin uudelleenfilmatisointi jäi Kennedyn viimeiseksi elokuvaksi, ja hänet nähtiin Mark Wahlbergin näyttelemän päähenkilön isoisänä yhdessä lyhyessä kohtauksessa.

Kennedyn uran huippuhetkiä ja vähän muitakin

Kennedy ja Leslie Nielsen elokuvassa Mies ja alaston ase (1988). Kuva: Paramount

Yksi Kennedyn uran hienoimmista vaiheista oli yhteistyö ZAZ-kolmikon eli David Zuckerin, Jim Abrahamsin ja Jerry Zuckerin kanssa kolmen Mies ja alaston ase -parodiaelokuvan parissa. David Zuckerin ohjaamat Mies ja alaston ase (1988), Mies ja alaston ase 2½ (1991) sekä Peter Segalin ohjaama Mies ja alaston ase 33 1/3 (1995) olivat aikansa hauskimpia elokuvia, eritoten Zuckerin ohjaamat kaksi ensimmäistä osaa, joita voidaan myös syyttää parodiaelokuvien "uudesta aallosta". Mies ja alaston ase -trilogia sai Suomenkin elokuvateattereissa yhteensä lähes 700 000 katsojaa.

Harvinaisen tyhmästä konstaapeli Frank Drebinin (Leslie Nielsen) ja tämän kahden lähimmän kollegan Edin (Kennedy) ja Norbertin (O. J. Simpson) seikkailuja seuranneet elokuvat tarjosivat Kennedylle kunnon komediaroolin, josta tuli hänen uralleen samanlainen riemuvoitto kuin Leslie Nielsenillekin.

Raquel Welch ja Kennedy elokuvassa Bandolero! Kuva: Fox

Yksi Kennedyn vakio-ohjaajista oli Andrew V. McLaglen, joka ensimmäisen kerran palkkasi Kennedyn sisällissodan ajasta kertovaan Kunnian laaksoonsa (1965). Sen jälkeen Kennedy nähtiin McLaglenin ohjauksessa elokuvissa Bandolero! (1968), Pako helvetistä (1970) ja Cahill – Lännen sheriffi (1973). Kunnian laakso-, Bandolero!- ja Pako helvetistä -elokuvien tähtenä oli James Stewart, jonka kanssa Kennedy näytteli myös elokuvissa Aavikkolento (1964) ja Kaappaus Bermudan kolmiossa (1977). Cahillin tähti oli John Wayne, jonka kanssa Kennedy työskenteli jo Henry Hathawayn Voittamattomien veljesten (1965) aikaan.

Kennedy ja Burt Lancaster elokuvassa Kiitorata. Kuva: Universal

Kennedy nähtiin Joe Patronin roolissa kaikissa neljässä Kiitorata-elokuvassa, jotka olivat merkittävä osa 1970-luvun katastrofielokuvavillitystä. Niiden huomattavin "piirre" oli valtava tähtikaarti, täynnä eläviä legendoja ja tuoreita tähtiä.

George Seatonin ja Henry Hathawayn ohjaamassa Kiitoradassa (1970) Kennedyllä oli vastanäyttelijänään mm. Burt Lancaster, Jack Smightin elokuvassa Jättiläinen taivaalla (1975) pääosassa nähtiin Charlton Heston ja Jerry Jamesonin Kaappaus Bermudan kolmiossa -filmin (1977) tähtenä oli Jack Lemmon. David Lowell Richin ohjaamaan Airport '80 – Concordeen (1979) ei enää riittänyt yhtä isoja nimiä, mutta Kennedy näytteli vielä siinäkin.

Kennedy nähtiin Hestonin kanssa toisessakin suuressa katastrofielokuvassa, Mark Robsonin Maanjäristyksessä (1974).

Kennedy, Jeff Bridges ja Clint Eastwood Rajuissa kavereissa. Kuva: Universal

Kennedyn ja Clint Eastwoodin yhteistyö kesti vain kahden elokuvan verran, mutta Kennedyn roolit olivat molemmissa hänelle tavanomaista suurempia. Michael Ciminon debyyttiohjaus Rajut kaverit (1974) tarjoili Kennedylle kunnon roolin roistona, joka ottaa kunnolla yhteen Eastwoodin ja Jeff Bridgesin näyttelemien nokkelampien roistojen kanssa. Eastwoodin itsensä ohjaamassa Tehtävä Alpeilla -filmissä (1975) Kennedy näyttelikin jo Eastwoodin roolihahmon vanhaa kaveria.

Kennedy ja Bo Derek elokuvassa Bolero. Kuva: City Films

B-luokan elokuvatkin tulivat Kennedylle tutuksi, varsinkin 1980- ja 1990-luvulla, jolloin hän ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta muissa filmeissä näytellytkään. Kennedyn B-elokuvista tunnetuimpia on John Derekin ohjaama Bolero (1984), joka keskittyi lähinnä ohjaajan puolison Bo Derekin vartalon esittelyyn.