Valkokankaan legenda Donald Sutherland kuoli 88-vuotiaana

Donald Sutherland elokuvassa Kauhunkierre (1973). Kuva: StudioCanal

Lukemattomista sivu- ja päärooleistaan tunnettu Donald Sutherland kuoli torstaina pitkän sairauden jälkeen 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kanadassa 17. heinäkuuta 1935.

Sutherland suoritti Victoria Universityssa kaksoistutkinnon insinööritieteissä ja teatteritaiteessa. Opiskeluaikoinaan hän oli touko–syyskuussa 1953 vaihto-oppilaana Suomessa, asui täällä useassa eri kaupungissa ja työskenteli muun muassa kaivoksessa Lapissa.

– Minä nautin Suomesta suunnattomasti, se oli aivan ihanaa aikaa, Sutherland kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 1989.

Valmistumisensa jälkeen Sutherland opiskeli hetken näyttelijäntyötä Lontoossa, ennen kuin sai kiinnityksen teatteriin Skotlannissa. Usean vuoden ajan hän näytteli Isossa-Britanniassa, kunnes sai tv-rooliensa kautta sivuosan Robert Aldrichin ohjaamasta Likaisesta tusinasta (1967). Varsinainen läpimurto tuli Robert Altmanin ohjaamalla Korean sodan satiirilla M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970), jossa Sutherland näytteli kenttäsairaalassa työskentelevää omalaatuista kirurgia.

Altmanin elokuva oli valtava yleisömenestys niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Sutherlandin läpimurtoa täydensi keskeinen rooli toisessa samanvuotisessa hittielokuvassa, Clint Eastwoodin tähdittämässä sotakomediassa Kellyn sankarit, jonka Brian G. Hutton ohjasi.

1970-luvun alusta lähtien Sutherland näytteli lukemattomissa elokuvissa, joiden taso vaihteli rajustikin, mutta hänen roolisuorituksensa olivat lähes aina moitteettomia. Harvalla suurella näyttelijällä on ollut urallaan yhtä paljon hienoja töitä ja elokuvia kuin Sutherlandilla.

Alan J. Pakulan ohjaamassa Klute – rikosetsivässä (1971) Sutherland näytteli kadonnutta ystäväänsä jäljittävää yksityisetsivää, jonka ainoa johtolanka on salonkikelpoinen prostituoitu (Jane Fonda). Nicolas Roegin ohjaama Kauhunkierre (1973) kuului 1970-luvun suurten kauhuelokuvien mestariteosten sarjaan. Sutherland ja Julie Christie näyttelivät lapsensa kuolemaa surevaa avioparia, joka lähtee työkeikan perässä Venetsiaan, mutta ei pääse pakoon suruaan, joka saa kauhun muodon.

John Schlesingerin ohjaamassa Heinäsirkassa (1975) Sutherlandilla oli pääosa Homer Simpsonina, 1930-luvun Hollywoodissa työskentelevänä lavastajana, joka tapaa kohtalokkaan naisen. Vuonna 1976 Sutherland näytteli kolmessa jättiluokan eurooppalaiselokuvassa: pääroolin Federico Fellinin Casanovassa ja sivuosat Bernardo Bertoluccin 1900:ssa ja John Sturgesin sotaseikkailussa Kotka on laskeutunut. Sutherlandin ”euroelokuviin” lasketaan myös Michael Crichtonin ohjaama epookkiseikkailu Kultajuna (1978), jossa vastanäyttelijänä oli Sean Connery, Bob Clarkin ohjaama Sherlock Holmes -tarina Murha tilauksesta (1979), Alistair MacLeanin romaaniin pohjautuva Karhusaari (1979) ja Richard Marquandin ohjaama, Ken Follettin romaanista ammentava Neulansilmä (1981), jossa Sutherland tekee upean roolin englantilaisten joukkoon soluttautuvana natsivakoojana.

Sutherlandilla oli vierailevana tähtenä John Landisin ohjaamassa Delta-jengissä (1978), josta tuli Yhdysvalloissa yksi kaikkien aikojen suurimmista menestyskomedioista. Samana vuonna hänet nähtiin pääosassa Philip Kaufmanin ohjaamassa Ihmispaholaisissa, joka oli uudelleenfilmatisointi Don Siegelin Varastetuista ihmisistä (1956). Sutherland näytteli sanfranciscolaista terveystarkastajaa, joka huomaa ystäviensä kanssa, että tutut ihmiset muuttuvat yhtäkkiä tunnekylmiksi kopioiksi itsestään.

Vuonna 1980 Sutherland näytteli toista miespääosaa Robert Redfordin esikoisohjauksessa Tavallisia ihmisiä (1980), jossa lähtökohtana on rikkaan perheen esikoispojan kuolema ja kuopuksen (Timothy Hutton) itsemurhayritys. Perheen tuhoa kuvaava draamaelokuva pohjautui Judith Guestin romaaniin, ja se oli vuoden suurimpia yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Tavallisia ihmisiä voitti muun muassa parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscarit, lisäksi Hutton palkittiin sivuosa-Oscarilla ja perheen äitiä näytellyt Mary Tyler Moore huomioitiin ehdokkuudella, mutta Sutherland jätettiin huomiotta. Pitkän uransa aikana Sutherland ei saanut yhtäkään Oscar-ehdokkuutta. Yhdysvaltain elokuva-akatemia yritti hyvittää virheensä vuonna 2017 antamalla hänelle elämäntyö-Oscarin.

1980-luvun alun jälkeen Sutherlandin elokuvien taso laski ja huippuhetket olivat harvassa. 1990-luvun alussa hän palasi parrasvaloihin suurten yleisöelokuvien sivuosien tulkitsijana muun muassa elokuvissa JFK – avoin tapaus (1991) ja On aika tappaa (1996). 2010-luvun lopulle saakka Sutherland nähtiin aina toisinaan sivuosissa erilaisissa laatu- ja yleisöelokuvissa.

Sutherland näytteli viimeisen merkittävän roolinsa Paolo Virzin draamassa Viimeinen loma (2017), jossa hänet nähtiin muistisairaana vanhuksena, joka lähtee asuntoautolla viimeiselle lomamatkalle vaimonsa kanssa, ennen kuin muisti katoaa lopullisesti.