Zaida Bergrothin Tove on kallein naisen ohjaama suomalaiselokuva
Alma Pöysti näyttelee Tove Janssonin roolin. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki-filmi Oy
Tove Janssonin, Vivica Bandlerin ja Atos Wirtasen välisestä kolmiodraamasta kertova Tove rikkoo kertaheitolla ainakin yhden ennätyksen. Zaida Bergrothin ohjaama 1940-luvun epookki on nimittäin kaikkien aikojen kallein naisen ohjaama suomalaiselokuva. Samalla se on kallein ruotsinkielinen kotimainen yli viiteentoista vuoteen.
Helsinki-filmi Oy:n ja ruotsalaisen Anagram Ab:n yhdessä tuottaman Toven budjetti on neljä miljoonaa euroa, josta Elokuvasäätiön tuen osuus kattaa vajaan neljänneksen. Tove on Helsinki-filmin toiseksi kallein elokuva Dome Karukosken ohjaaman taiteilijaelämäkerta Tom of Finlandin (2017) jälkeen. Karukosken elokuvan tapaan Tovessa puhutaan niitä kieliä, joita elokuvan kuvaamat henkilöt todellisuudessakin puhuivat. Janssonin tarinaa ei missään vaiheessa aiottukaan filmata suomeksi.
– Emme koskaan harkinneet. Tove Jansson eli elämänsä suomenruotsalaisissa piireissä, kirjoitti ja loi [Muumit] ruotsiksi ja edustaa suomenruotsalaista minoriteettiä sekä Suomessa että kansainvälisesti sen verran, että olisi suoraan sanoen ollut väärin tehdä elokuvaa millään muulla kielellä, tuottaja Andrea Reuter kertoo.
...
Suomessa on lähes poikkeuksetta tehty myös ruotsinkielisistä ihmisistä kertovat elokuvat suomeksi. Se on ollut keino tavoitella mahdollisimman laajaa kotimaista yleisöä, mikä on yleinen käytäntö myös Yhdysvalloissa ja kaikilla Euroopan suurilla kielialueilla, joissa vieraskieliset elokuvat dubataan omalle kielelle. Ratkaisu ei myöskään poikkea siitä, mitä teatterissa ja kirjallisuudessa on liki aina harjoitettu.
Tuotantomaasta riippumatta ruotsinkielisillä elokuvilla on ollut vaikeuksia saavuttaa suurta yleisöä Suomessa. Suurimmat ruotsinkieliset suomalaiselokuvat onkin tehty joko yhteistuotantoina Ruotsin kanssa tai sieltä ilman tuottajakumppanuutta saadun rahoituksen turvin. Tovea edeltävistä ruotsinkielisistä kotimaisista kallein on Åke Lindmanin ohjaama Etulinjan edessä (2004), joka kertoo jatkosodan ruotsinkielisestä jalkaväkirykmentistä. Lindmanin elokuva oli täysin kotimaista tuotantoa, ja sen budjetti vastaa nykyrahassa inflaatioon suhteutettuna 4,3 miljoonaa euroa.
Etulinjan edessä sai Suomessa liki 95 000 ja Ruotsissa runsaat 15 000 katsojaa. Lindmanin seuraava elokuva, jatkosodasta kertova suomenkielinen Tali-Ihantala 1944 (2007) sai kotimaassa yli 190 000 katsojaa. Myös sen menestys Ruotsissa oli parempi kuin Etulinjan edessä -elokuvan, vaikkakin vain täpärästi.
Etulinjan edessä, kallein ruotsinkielinen suomalaiselokuva. Kuva: Åke Lindman Film-Production Oy
Tähänastisista suomalais-ruotsalaisista yhteistuotantoelokuvista merkittävimmät yleisömenestykset ovat MRP Matila Röhr Productions Oy:n ja Jörn Donner Productions Oy:n nimissä. MRP oli päätuottaja Klaus Härön ohjaamassa sotalapsikuvauksessa Äideistä parhain (2005), joka sai Suomessa yli 215 000 ja Ruotsissakin 145 000 katsojaa. Miika Nousiaisen romaaniin pohjautuva Vadelmavenepakolainen oli enemmän ruotsalainen kuin suomalainen elokuva, mutta sekin saavutti yli 100 000 katsojan yleisön molemmissa maissa. Jörn Donnerin ohjaama ja Märta Tikkasen romaaniin pohjautuva Miestä ei voi raiskata (1978) puolestaan keräsi Suomessa 120 000 ja Ruotsissa yli 200 000 katsojaa. Donnerin elokuva kuvattiin Suomessa, mutta ruotsinkielisen elokuvan pääosissa nähtiin ruotsalaisia näyttelijöitä.
Myös Toven toinen merkittävä markkina-alue löytyy länsinaapurista.
– Aiomme tehdä isoa teatterilevitystä Ruotsissa, mikä on harvinaista suomalaiselle elokuvalle. Pidetään Ruotsia tässä tapauksessa elokuvan toisena kotimaana, se on yhteistuotanto Ruotsin kanssa ja ruotsalainen näyttelijä Shanti Roney näyttelee pääroolia elokuvassa. Tove Jansson on myös Ruotsissa erittäin tunnettu ja rakastettu, joten lähtökohta on aivan toisenlainen kuin kaikissa aiemmissa suomalais-ruotsalaisissa elokuvissa, tuottaja Reuter kertoo.
Elokuvansa katsojatavoitteita Reuter ei kuitenkaan halua kommentoida.
Naisten ohjaamien suomalaiselokuvien saralla Tove ohittaa tuotantokustannuksissa Tulipään (1980), joka ehti pitää ennätystä hallussaan 40 vuotta. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon yhdessä ohjaama suurelokuva kirjailija Algot Untolan elämänvaiheista maksoi nykyrahassa kolme miljoonaa euroa.