Sakari Jurkka kuoli

Laajan uran elokuvan, teatterin ja television palveluksessa tehnyt näyttelijä-ohjaaja Sakari Jurkka kuoli eilen espoolaisessa sairaalassa 89 vuoden ikäisenä. Näyttelijäpariskunta Emmi ja Eino Jurkan esikoispoikana 16. syyskuuta 1923 Oulussa syntynyt Heikki Sakari Jurkka oli viimeinen elossa oleva jäsen kuuluisasta näyttelijäperheestä. Hänen veljensä Jussi Jurkka, näyttelijä Laura Jurkan isä, kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana vuonna 1981. Sisko Vappu Jurkka kuoli tämän vuoden huhtikuussa 84-vuotiaana.

Tuija Räikkösen sekä näyttelijöiden Anja Kolan ja Helen Elden kanssa naimissa olleen Sakari Jurkan pojista Timo ja Mikko ovat molemmat näyttelijöitä. Hänen serkkunsa Liisa ja Rauli Tuomi olivat koko kansan tuntemia filmitähtiä 1940- ja 1950-luvulla.

Jurkka oli vanhin elossa oleva suomalainen elokuvaohjaaja sekä yksi vanhimmista näyttelijöistämme.

Elokuvaura

Sakari Jurkan teki vanhempiensa ja sisarustensa tavoin merkittävän uran niin elokuvan, teatterin kuin televisionkin palveluksessa. Filmiuransa hän aloitti klaffipoikana Toivo Särkän ohjaaman Tavaratalo Lapatossu & Vinski -elokuvan kuvauksissa vuonna 1940, jolloin hän teki myös ensimmäisen filmiroolinsa Johan Ludvig Runeberginä Särkän ohjaamassa Runon kuningas ja muuttolintu -suurelokuvassa. Särkän Kulkurin valssissa ja Suomisen perheessä klaffipojan virkaa toimittanut Jurkka nähtiin seuraavan kerran valkokankaalla vasta vuonna 1947, jolloin Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaamasta Maaret – tunturien tyttö -elokuvasta löytyi hänelle sivurooli.

Kunnolla Jurkan elokuvaura lähti käyntiin vasta 1950-luvun puolella. Wilho Ilmarin Pitkäjärveläiset-filmatisoinnissa (1951) hänellä oli miespääosarooli, Vaalan menestyselokuvassa Gabriel, tule takaisin (1951) sivurooli ja avustajatason tehtävä Jack Witikan ohjaamassa, Erik Blombergin ja Michael Powellin tuottamassa Aila – Pohjolan tyttäressä (1951). Samoihin aikoihin Jurkka oli erehtynyt haukkumaan Suomen Filmiteollisuuden elokuvia pääjohtaja Särkän kuullen, joka ei tämän takia enää koskaan antanut Jurkalle rooleja yhtiönsä elokuvista. Merkittävimmät elokuvatyönsä Jurkka tekikin Suomi-Filmille, Fennada-Filmille ja Veikko Itkoselle.

Lasse Pöystin ohjauksessa Jurkka nähtiin Salakuljettajan laulussa (1952), Roland af Hällströmin ohjaamana Noita palaa elämään- ja Kuningas kulkureitten -filmeissä, joista jälkimmäisen käsikirjoitti Aarne Tarkas. Tarkaksen ohjauksessa Jurkka näytteli Olemme kaikki syyllisiä -melodraamassa (1954), Kovanaama-komediassa (1954), Rintamalotassa (1956), Mika Waltari -filmatisoinnissa Jokin ihmisessä (1956), Paksunahassa (1958) sekä väreissä kuvatussa Kulkurin masurkassa (1958). Jurkka toimi myös kertojana Tarkaksen Villissä Pohjolassa (1955).

44 pitkää elokuvaa ohjanneen Valentin Vaalan viimeisiin menestyksiin lukeutunut Minäkö isä! -komedia (1954) toi Jurkalle tämän uran ainoan Jussi-palkinnon parhaasta miespääosasta. Ville Salmisen ohjauksessa Jurkka näytteli pääroolit Vili Vesterisen elämään perustuneessa Säkkijärven polkassa (1955), Alaston malli karkuteillä -farssissa (1953) ja Anussa ja Mikossa (1956) sekä sivuroolin Evakossa (1956).

Yhteistyö Veikko Itkosen kanssa

Radioreportterina, toimittajana ja kirjailijanakin uraa ennen elokuvakutsumustaan tehneen Veikko Itkosen kanssa Jurkka teki viisi elokuvaa. Hän näytteli Itkosen itsensä ohjaamassa Rakastin sinua, Hilde -draamassa (1954) ja Jack Witikan Silja – nuorena nukkuneessa (1956), jonka lisäksi Jurkka itse ohjasi Itkoselle Heidi Krohnin tähdittämän Leenan (1954), Helunan häämatkan (1955) sekä Voi veljet, mikä päivä! -komedian (1961), joka oli Jurkan ja Itkosen yhteisohjaus. Elokuvaohjaajana Jurkka oli samanlainen kuin monet muut näyttelijät; hän vastasi henkilöohjauksesta, kuvaaja elokuvallisesta puolesta.

Jurkka näytteli myös Maunu Kurkvaaran Tirlittanissa (1958), Patarouvassa (1959) ja Autotytöissä (1960), Armand Lohikosken Taape tähtenä -komediassa (1962) sekä Jörn Donnerin ruotsalais-suomalaisessa Täällä alkaa seikkailu -yhteistuotannossa (1965), kunnes jätti elokuvatyöt taka-alalle. Valkokankaalla hänet nähtiin seuraavina vuosina enää Edvin Laineen Akselissa ja Elinassa (1970), Matti Kassilan Nataliassa (1979), Pertti Reposen, Taavi Kassilan ja Heikki Kinnusen Spedelle ohjaamassa Pölhölässä (1981), Markku Onttosen komediassa Kun Hunttalan Matti Suomen osti (1984) ja Åke Lindmanin Harjunpää ja kiusantekijöissä (1993). Viimeisen elokuvaroolinsa Jurkka teki Tapio Piiraisen Raid-filmissä vuonna 2003.

Televisiossa Sakari Jurkka nähtiin useissa TV-teatterin näytelmissä sekä mm. Hanskissa, Lentsussa, Rauhanrannassa, Lyhyissä erikoisissa ja Nitrokabinetissa.

Sakari Jurkan filmografia

Teija Sopanen, Eija Karipää ja Sakari Jurkka
Veikko Itkosen elokuvassa Rakastin sinua, Hilde (1954).