Ohjaaja-näyttelijä Jarno Hiilloskorpi on kuollut 85-vuotiaana
Näyttelijä, elokuvaohjaaja ja teatterinjohtaja Jarno Hiilloskorpi kuoli Tampereella 16. heinäkuuta 85-vuotiaana. Hän oli syntynyt Turussa 8. marraskuuta 1939.
Hiilloskorpi jäi näyttelijävanhempiensa Gunnar ja Gunvor Hiilloskorven ainoaksi lapseksi.
Gunnar, alkujaan Helin, työskenteli liikeapulaisena ja näytteli iltanäyttelijänä Porin Työväenteatterissa kevättalvella 1930, kun hän päätyi Östermannin veljesten kotiristi -näytelmään helsinkiläisen Anna Gunvor Svanströmin kanssa. Sitä seurasi useita muita yhteisiä projekteja ja esiintymisiä duettona työväen juhlissa.
Kaksikko meni kihloihin jouluna 1930 ja naimisiin 1. elokuuta 1931. Kalevalan juhlavuonna 1935 he muuttivat sukunimensä Helinistä Hiilloskorveksi. Gunnar Hiilloskorpi kuoli aivokalvontulehdukseen 33-vuotiaana vuonna 1941. Vähän sitä ennen hän oli näytellyt elokuvauransa suurimman roolin Nyrki Tapiovaaran Miehen tien (1940) miespääosassa. Tapiovaara kuoli jo talvisodan aikana 1940.
Jarno Hiilloskorpi kävi Suomen Teatterikoulun vuosina 1958–1961. Jo sitä ennen hän oli päässyt pikkuserkkunsa, leikkaaja Nils Holmin avustuksella kesätöihin ja juoksupojan sijaiseksi Fennada-Filmille. Fennadalla Hiilloskorpi oli klaffipoikana Ville Salmisen ohjaamassa Säkkijärven polkassa (1955), josta hänelle järjestyi myös pieni puherooli.
Kuvaussihteerinä Hiilloskorpi oli Matti Kassilan Syntipukissa (1957) sekä Kassilan Elokuun (1956) ja Aarne Tarkaksen Kulkurin masurkan (1958) ulkokuvauksissa. Kassila otti Hiilloskorven myös apulaisekseen Lasisydämen (1959) kuvauksiin sekä muutamiin näyttelijärooleihin, tärkeimpänä niistä pieni mutta näkyvä osa elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961), jossa Hiilloskorpi näyttelee kaasun haistavaa posteljoonia.
Jarno Hiilloskorpi näytteli miespääosat Maunu Kurkvaaran Yksityisalueessa ja Ossi Skurnikin jännärissä Tie pimeään. Molemmat valmistuivat vuonna 1962 samoin kuin 22-vuotiaan Hiilloskorven esikoisohjaus, lääkäridraaman Varjostettua valoa (1962). Elokuvan tuotti ja pääosaa näytteli Yrjö Tähtelä, käsikirjoituksen pohjana oli saksalaisen Stefan Olivierin romaani Lupaan ja vannon, joka oli jo filmattu Saksan liittotasavallassa.
Hiilloskorven toinen ja samalla viimeiseksi jäänyt elokuvaohjaustyö oli Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966), kaupunkilaisnuorten rakkaustarina, joka jäi samanvuotisen kilpailjansa Käpy selän alla jalkoihin. Pääosia näyttelivät Martti Järvinen, Elli Castrén, Liisamaija Laaksonen ja Tuula Nyman sekä jo tuolloin koko kansan tuntema Leo Jokela. Myöhemmin Uuno Turhapuro -elokuvien Unelma Säleikkönä tutuksi tullut Castrén voitti roolistaan Jussin.
Rakkaus alkaa aamuyöstä -elokuvan jälkeen Hiilloskorpi haaveili mm. musikaalielokuvan ohjaamisesta, mutta alan ahdinko osui myös häneen. Vielä 1970-luvun lopulla hän suunnitteli yhdessä Rakkaus alkaa aamuyöstä -elokuvansa kuvanneen Osmo Harkimon kanssa elokuvaa Matti Yrjänä Joensuun ensimmäisestä Harjunpää-romaanista Väkivallan virkamies, mutta hanke kaatui jo alkumetreillä rahoituksen puutteeseen.
Hiilloskorpi oli naimisissa näyttelijäkollegansa Pirkko Peltomäen kanssa.