Elokuvaaja Eric Saarinen on kuollut – Albert Brooksin luottokuvaaja kuvasi myös The Hills Have Eyesin

ericsaarinen16pt
Eric Saarinen Hvitträskissä tv-dokumentin kuvauksissa vuonna 2016. Kuva: Jami Teirikari

Elokuvaaja Eric Saarinen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 21. joulukuuta 2024. Hän oli syntynyt 26. kesäkuuta 1942 Detroitissa Michiganin osavaltiossa, jonne hänen isänsä, suomalaisarkkitehti Eero Saarinen oli asettunut vaimonsa Lilianin (o.s. Swann) kanssa.

Saarinen työskenteli pääasiassa mainoselokuvien kuvaajana, mutta uransa hän aloitti dokumenttielokuvien parissa toimimalla kameraoperatöörinä Jimi Hendrixin Berkeleyn-keikalla kuvatussa dokumenttielokuvassa, Mayslesin veljesten musiikkidokumentissa Gimme Shelter (1970) sekä Jane Fondan ja Donald Sutherlandin tuottamassa dokumentissa FTA (1972), jossa kritisoitiin Vietnamin sotaa.

Kuten valtaosa 1960- ja 1970-luvuilla Los Angelesissa elokuvauraansa aloitelleista, myös Eric Saarinen päätyi työskentelemään Roger Cormanin halpiselokuvayhtiöön. Vuonna 1975 hän kuvasi uutta materiaalia Bonanzasta tutun Lorne Greenen kanssa japanilaiseen katastrofielokuvaan, jotta se meni paremmin kaupaksi länsimaisille ostajille ja yleisölle. SOS – maa vajoaa -nimen saanut tekele nähtiin myös Suomen elokuvateattereissa.

Kameraoperatöörinä Saarinen oli mukana tekemässä Cormanin tunnetuimpiin tuotantoihin lukeutuvaa Kalmanralli 2000:tta (1975).

Pitkän näytelmäelokuvan pääkuvaajana Eric Saarinen debytoi Cormanin tuottamalla nuorisokomedialla Summer School Teachers (1975), jonka ohjasi ja käsikirjoitti Barbara Peeters, yksi aikansa harvoista yhdysvaltalaisista naisohjaajista. Saarinen ja Peeters tekivät yhdessä toisenkin elokuvan, Starhopsin (1978).

Corman tuotti myös Charles B. Griffthin ohjaaman kaahailukomedian Pure pölyä, jepari (1976), jonka vetonaulana nähtiin tuolloin Onnenpäivistä ja Svengijengi -62:sta tunnettu Ron Howard. Neljässä viikossa purkkiin pantu Pure pölyä, jepari jäi Saarisen viimeiseksi yhteistyöksi Cormanin kanssa.

Syksyllä 1976 Eric Saarinen lähti Kalifornian erämaahan kuvaamaan Yön silmiä eli The Hills Have Eyesia, kauhuelokuvaa asuntovaunulla matkailevasta perheestä, joka jää autonsa hajottua autiomaahan vajaamielisten kannibaalien saalistettavaksi. Elokuvan ohjasi pornoelokuvilla ohjaajauransa aloittanut Wes Craven, joka oli sitä ennen tehnyt vain yhden "oikean" elokuvan.

Samana vuonna Cravenin elokuvan kanssa valmistui säveltäjä Joseph Brooksin ohjaama ja käsikirjoittama You Light Up My Life (1977), joka kertoo laulajan urasta haaveilevasta nuoresta naisesta. Brooksin itsensä säveltämä nimikkolaulu on huomattavasti tunnetumpi kuin vähäiselle huomiolle jäänyt elokuva. Saarinen kuvasi myös Brooksin seuraavan elokuvan, niin ikään musiikkiaiheisen Headin’ for Broadwayn (1980). Kumpaakaan näistä ei nähty Suomen elokuvateattereissa.

The Hills Have Eyesin ohella Eric Saarisen tunnetuimpia töitä pitkien elokuvien saralla ovat koomikko Albert Brooksin käsikirjoittamat ja ohjaamat kolme elokuvaa, joissa tämä näyttelee myös pääroolin. Eritoten Yhdyvalloissa ja varsinkin koomikkokollegoiden keskuudessa suurta arvostusta nauttivat elokuvat eivät saaneet Suomessa juuri minkäänlaista huomiota, eivätkä myöskään teatterilevitystä.

Real Life (1979) on komedia tavallisen perheen elämää seuraavan dokumentin kuvauksista. Modern Lovessa (1981) Brooksin hahmo, elokuvaleikkaaja, etsii epätoivoisesti rakkautta, vaikka osaakin rakastaa vain itseään. Lost in America (1985) puolestaan kertoo pariskunnasta, joka jättää kaiken taakseen ja lähtee kiertämään kotimaataan asuntovaunullaan.

Brooks on ohjannut Lost in American jälkeen neljä elokuvaa, mutta Eric Saarinen ei enää osallistunut niiden tekoon. Ennen kuin Saarinen lopetti pitkien elokuvien teon Lost in Americaan, hän ehti käydä Alaskassa kuvaamassa Frank Zunigan ohjaaman Kultaisen hylkeen (1983).

Vuosikymmenten varrella Eric Saarinen teki useita reissuja Suomeen. Viimeisinä vuosikymmeninä ne olivat enemmän työmatkoja, kun hän saapui kuvaamaan isästään kertovaa televisiodokumenttia tai suomalaisia mainoselokuvia. Saarisen kenties tunnetuin työ Suomessa on VR:n mainos, jossa kyyhky matkustaa junan kyydillä Helsingistä Tampereelle. Saarisen kuvaamassa ja ohjaamassa mainoksessa näkyy hänen isoisänsä Elielin suunnittelema Helsingin rautatieasema.

Pitkien elokuvien ja mainospalojen lisäksi Saarinen kuvasi muun muassa Joni Mitchellin, The Rolling Stonesin ja Neil Youngin musiikkivideoita.

Eric Saarisella oli kaksi poikaa.

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).