Blu-ray-arvostelu: Don't Worry Darlingissa (2022) esikuvat näkyvät ja mitään omaa ei olekaan

Näyttelijä Olivia Wilden esikoisohjaus Booksmart (2019) on yksi viime vuosikymmenten hauskimpia teinikomedioita. Sen mainio vastaanotto sai nuoren ja aloittelevan ohjaajan tarttumaan seuraavaksi paljon vakavampaan materiaaliin, joka tuntuu niin kuluneelta kliseekavalkadilta, ettei deja vu -tunteelta voi välttyä.

Don’t Worry Darling kertoo 1950-luvun amerikkalaisesta unelmien omakotitaloalueesta, jossa on hienoja rakennuksia, komeita aviomiehiä ja toimettomia kotirouvia. Päähenkilöinä on yksi tällainen pariskunta (Florence Pugh ja Harry Styles). Yksi asia kuitenkin poikkeaa totutusta: 1950-luvun äveriäitten uratykkien ja talonomistajien joukossa asuu myös mustaihoisia, intialaisia ja aasialaisia, kaikki sulassa sovussa keskenään. 2020-luvun nuorten elokuvantekijöiden töissä tämä ei välttämättä tarkoita mitään, sillä nämähän tekevät epookkielokuvia, joissa mustaihoiset elävät linnan hoveissa sun muualla kuin ei mitään rasismia olisi koskaan ollutkaan. Mutta Don’t Worry Darlingin tapauksessa ei ole kyse tästä.

Booksmartin käsikirjoittanut Katie Silberman on laatinut myös Don’t Worry Darlingin käsikirjoituksen, pohjanaan Carey ja Shane Van Dyken laatima alkuperäistarina. Mitään alkuperäistä eli omalaatuista siinä ei kuitenkaan ole. Kaikki on lainaa muualta, jopa osa tärkeimpien kohtauksien kuvakulmista ja -kompositioista noudattelevat esikuvia. Olivia Wilden elokuva on häpeilemätön yhdistelmä Peter Weirin The Truman Show’ta (1998), Gary Rossin Pleasantville – onnellisten kaupunkia (1998) ja Bryan Forbesin Stepfordin naisia (1975).

Juonen lisäksi teemat on lainattu esikuvilta, joten Don’t Worry Darlingilla ei ole mitään tarjottavaa nuo elokuvat nähneille katsojille.