Blu-ray-arvostelu: The Black Phone (2022) olisi kaivannut aitoa synkkyyttä

The Black Phone on ohjaaja Scott Derricksonin ja hänen parhaimmassa elokuvassaan Sinisterissä (2012) näytelleen Ethan Hawken toinen yhteistyö. Tästä syystä allekirjoittaneen odotukset elokuvaa kohtaan olivat jonkinlaiset, vaikka Derricksonin muut työt ovatkin olleet mitäänsanomattomia. The Black Phone jatkaa samalla linjalla.

1970-luvun lopun amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva tarina kertoo teini-ikäisestä Finneystä (Mason Thames), hiljaisesta mutta fiksusta pojasta, jota kotona kiusaa yksinhuoltajaksi jäänyt väkivaltainen alkoholisti-isä ja koulussa monet muut pojat. Seudulta on kadonnut lyhyen ajan sisällä useita nuoria poikia, joita ei ole löydetty. Eräänä päivänä Finney pysähtyy auttamaan ostoksensa tiputtavaa taikuria (Hawke), joka kaappaa hänet ja vie talonsa kellariin, jossa aiemmat pojat ovat kohdanneet loppunsa.

The Black Phone alkaa melko suoraviivaisena jännityselokuvana, mutta matkan varrella mukaan tulee yliluonnollisia elementtejä, jotka vievät sen kauhuelokuvan lajityyppiin. Pelottava tai jännittävä se ei kuitenkaan ole. Derrickson ei osaa luoda tunnelmaa, jännitystä tai edes jänniteitä. Ethan Hawke on mainio näyttelijä, mutta tällaisessa roolissa hän olisi selvästikin tarvinnut taitavan ohjaajan apua. Hawken suoritus naamioituneena sarjamurhaajana ei herätä mitään niistä tunteista, joita hän tai ohjaaja lienevät tavoitelleet.

Osittain – ja ehkä suureltakin osin – The Black Phone vesittyy siinä, ettei siinä ole uskallettu sukeltaa aitoon synkkyyteen ja tuskaan. Tällaiset sarjamurhaajat, jotka kaappaavat murrosikäisiä poikia, sulkevat ne kellareihinsa ja pitävät siellä vankina eivät taida tehdä sitä pelkästä tappamisen ilosta. Kuitenkaan Finney ei ole yhtä repliikkiä lukuun ottamatta vähälläkään joutua seksuaalisen väkivallan uhan alaiseksi saati sitten uhriksi.