Blu-ray-arvostelu: Steven Spielbergin West Side Story (2021) ei pärjää alkuperäiselle filmatisoinnille

Steven Spielbergin uusi filmatisointi 1950-luvun sensaatiomaisen suosion saaneesta West Side Story -musikaalista ei tarjoa mitään uutta saati mitään parempaa kuin Robert Wisen vuonna 1961 ohjaama ensimmäinen filmatisointi eikä uuden filmatisoinnin heiluva käsivarakuvaus tee siitä tuoretta.

Miten komea ja herkkä alkuperäisen filmatisoinnin pääpari Natalie Wood ja Richard Beymer oli, miten vaikuttavia Jerome Robbinsin koreografioimat tanssikohtaukset ja Wisen räväkkä, uutta kokeileva kuvaustyyli. Wisen elokuva on etenkin visuaalisuudessaan niin hyvin aikaa kestänyt, suorastaan tuore, että se tuntuu epookilta, vaikka kyseessä oli käytännössä nykyhetkeen sijoittuva elokuva.

Spielbergin elokuvan Ansel Elgort ja Rachel Zegler ovat kuin Disneyn uudesta live action -satuelokuvasta karanneita nuoria rakastavaisia, joissa on yhtä paljon ulottuvuuksia kuin kiiltokuvassa. Sama epäuskottavuus koskee muitakin elokuvan näyttelijöitä – ainoa poikkeus on Anitaa, Marian veljen vaimoa näyttelevä Ariana DeBose, jonka onnistunut roolisuoritus näyttää muiden heikkouden takia vieläkin paremmalta. Ei ihme, että hän voitti elokuvan ainoan Oscarin.

Spielberg on tyylilleen uskollisesti kuvannut West Side Storyn filmille ja käyttänyt sekä aitoja lokaatioita että huomattavia lavastusrakennelmia. Tästä häntä on syytäkin kehua ja antaa tunnustusta – hän ei ole mennyt visuaalisessa ja teknisessä toteutuksessa sieltä, missä aita on matalin. Toisin on dramaturgiassa. Tyypilliseen tapaansa Spielberg välttää ikäviä tunteita, joista hän yleensä menee sentimentaalisuudella yli. Niin myös West Side Storyssa, jonka voimakkaimmassa kohtauksessa Anita on vähällä joutua kilpailevan jengin poikien joukkoraiskaamaksi. Wisen elokuvassa kohtaus oli tehokas, Spielbergin elokuvassa se ohitetaan mahdollisimman nopeasti ja falskisti ja lopuksi poikia torutaan, jotta katsojat varmasti näkevät, kuinka paha saa palkkansa ja pojat tajuavat virheensä ja katuvat.