Blu-ray-arvostelu: Voyagers (2021) eli Kärpästen herra avaruudessa

Neil Burgerin ohjaama ja käsikirjoittama Voyagers siirtää häpeilemättä William Goldingin Kärpästen herran (1954) tapahtumat tulevaisuuteen ja ulkoavaruuteen. Goldingin teoksen koko perusajatus samoin kuin sen rakenne ja käänteet toistuvat Burgerin elokuvassa sellaisenaan. On vähintäänkin kyseenalaista ottaa tällainen käsikirjoitus omiin nimiinsä.

Colin Farrell näyttelee keski-ikäistä lääkäriä, joka on lähtenyt kymmeniä tai jopa satakin vuotta kestävälle matkalle kohti vierasta planeettaa, jossa ihmiskunta ehkä voisi selviytyä. Lääkäri ei varmasti koskaan perille pääse, mutta eivätpä pääsee avaruusaluksessa asuvat kymmenet teinitkään. Näiden tehtävänä on ennen pitkää lisääntyä ja synnyttää uusi sukupolvi, jonka jälkeen tuleva sukupolvi ehkä saattaa olla elossa silloin, kun alus on perillä. Ihme, että ruoka ja vesi riittää…

Joka tapauksessa lääkärin tehtävänä on lääkitä näitä teinejä, jotta ne pystyisivät hillitsemään seksuaalisia ja väkivaltaisia tuntemuksiaan ja odottelemaan kiltisti, kunnes heidän on aika lisääntyä. Sitten yksi nuorista jättää jokapäiväisen sinisen litkun juomatta ja kokee pian joukon aivan uudenlaisia tuntemuksia. Pian muutkin lopettavat lääkityksen ja kaaos pääsee valloilleen.

Voyagers on kelvon näköinen elokuva, lavastuksien eteen on nähty vaivaa, vaikka ne ovatkin yhtä geneerisiä kuin katalogitavaralta kuulostava musiikkikin. Muutamat avaruusaluksen ulkopuolella tapahtuvat kohtaukset ovat elokuvan näyttävimpiä – ja hölmöimpiä – pätkiä. Jos visuaalisesta toteutuksesta puuttuu mielikuvitus ja uudet näkökulmat, niin vielä vähemmän niitä löytyy itse tarinasta ja juonesta.