Viime kesänä John Carpenterin Halloweenin (1978) ensi-illasta tuli kuluneeksi pyöreät 40 vuotta. Sen kunniaksi alkusyksystä valkokankaille saapui uusi, täsmälleen samanniminen elokuva, joka ei kuitenkaan ole Carpenterin mestariteoksen toinen uudelleenfilmatisointi, vaan kahdeksas jatko-osa. Elokuvan nimeämisessä pelkäksi Halloweeniksi ei ole mitään järkeä, itse elokuvassa sentään jonkun verran.

Uusi Halloween sekä ylittää että alittaa odotukset. Se on parempi kuin sarjan edelliset jatko-osat, joiden tapahtumat se sivuuttaa – uusi Halloween on ”suoraa” jatkoa Carpenterin elokuvalle. Se ei tarkoita sitä, etteikö uuteen elokuvaan olisi poimittu hyviä ideoita aiemmista jatko-osista, eritoten Halloween H20:stä (1998).

Uudessa elokuvassa Michael Myers on viettänyt viimeiset 40 vuotta vankimielisairaalassa, jossa ilmeetöntä ja sanatonta Michaelia hoitavalle tohtorille on kertynyt samanlainen pakkomielle potilaaseensa kuin tohtori Loomisille. Pakkomielle on myös Lauriella (Jamie Lee Curtis), jonka elämä ei ole ollut mitään herkkua. Laurien nuoruudenkokemukset tuona neljänkymmenen vuoden takaisena syksynä ovat muovanneet hänestä alkoholiongelmaisen hermoraunion, joka elää enää näennäisesti normaalia elämää.

Nyt, kun Haddonfieldin murhayöstä on kulunut pyöreät 40 vuotta, Michael karkaa ja palaa kotikaupunkiinsa etsimään Laurieta. Koska toisen ja muiden osien tapahtumia ei ole otettu huomioon tässä elokuvassa, Laurie ei olekaan Michaelin sisko, vaan ainoastaan se uhri, jonka tappamisessa Michael epäonnistui. Se jo itsessään selittää Michaelin pakkomielteen.

Carpenterin alkuperäisessä elokuvassa 18-vuotias Curtis näytteli Laurieta, joka nimenomaan ei ollut uhri, vaan poliisimiehiäkin rohkeampi ja nokkelampi selviytyjä. Uusimmassa elokuvassa tunnutaan erityisesti korostavan sitä, miten Laurie, hänen tyttärensä (Judy Greer) ja tyttärentyttärensä (Andi Matichak) yhtenä naisena päättävät tehdä lopun Michaelin terrorista. Se on ajankohtainen näkökulma, mutta tosiasiassa Laurie teki saman – yksin – jo 40 vuotta sitten.

Jamie Lee Curtis on Laurie.

Parhaiten komedioistaan ja draamoistaan tunnetun David Gordon Greenin epätasainen ura on vienyt hänet ensimmäisen kerran kauhuelokuvan pariin. Carpenterin mestariteos on tehnyt ilmeisen suuren vaikutuksen nuorempaan kollegaan, joka on laatinut Halloween 9:n käsikirjoituksen yhdessä Danny McBriden kanssa. McBride tunnetaan myös nimenomaan komediaelokuvista.

Greenin Carpenter-fanitus näkyy ja tuntuu joka hetki. Liki jokainen kohtaus sisältää vähintään yhden kuvan, joka on kopioitu suoraan Carpenterin elokuvasta – olipa se sitten pitkä peruuttava kamera-ajo Laurien naapurustossa nuorten kävellessä kouluun, koulun ikkunasta nähtävä tuttu hahmo tai pimeästä oviaukosta ilmestyvät tutut kasvot. Eivätkä ”kunnianosoitukset” rajoitu vain kuviin, onhan mukana hyvin samanlaisia murhakohtauksia ja onneton lapsenvahti. Lopputulos on melkein tahaton (?) uudelleenfilmatisointi Carpenterin elokuvasta.

Tekemällä ”kunnianosoituksia” mestariohjaajan klassikolle ei tule vahingossakaan luoneeksi mitään uutta tai omaa. Jos omaperäisyyttä ja lahjakkutta ei oteta huomioon, Carpenterin ja Greenin elokuvan suurin ero on rytmissä. Carpenter loi tunnelmaa ja jännitystä hitaasti ja harkiten, Greenin elokuvassa ei ole juuri kumpaakaan. Halloween 9 etenee nopeasti, se on slasher-toimintaa, ei kauhua. Meyers on kylmä murhamies ja lapsentappaja, mutta murhat on vedetty niin yli, etteivät ne ole vaikuttavia tai tehokkaita.

Green on korostamalla alkuperäisen nerokkuutta tehnyt mahdottomaksi näiden kahden elokuvan vertailun välttämisen. Silti Halloween 9 ei ole lainkaan toivoton elokuva, se on vain toteutustyyliltään erilainen ja auttamatta vähäpätöisempi kuin se mestariteos, mihin se haluaa tulla verratuksi. Nostalgista ja ihan loppua lukuun ottamatta toimivaa viihdettä se kyllä on mitä suurimmassa määrin.

Yksinkertaisimmillaan ollessaan uusikin Halloween on parhaimmillaan: kun on vain musta yö, valkoinen naamio ja veren tahrima veitsi.

LISÄMATERIAALI:

Muutama lyhyt dokumentti elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: