Den of Thieves (2018)

Käsikirjoittaja Christian Gudegastin debyyttiohjaus Den of Thieves on teos, jota kohtaan on pelkkiä ristiriitaisia tunteita. Se on typeryydessään naurettava kävelevä nerokkaiden elokuvien kliseinen kopio, mutta toisaalta taas se on teknisesti erittäin korkeatasoinen toimintaelokuva ja tervetullut tuulahdus parempien toimintaelokuvien ajoilta.

Sisällöltään Den of Thieves on Michael Mannin Heat – ajojahdin (1995) ja Bryan Singerin Epäiltyjen (1995) jäljittelijä. Gerard Butler näyttelee rankan elämän runtelemaa losangelesilaista sheriffiä, joka jahtaa hänen piirissään nerokkaita rötöksiä tehtailevia pankkirosvoja. Porukan jäljille hän pääsee päättelyllä ja onnella: sheriffin tuntema pikkurikollinen (O’Shea Jackson Jr. eli Ice Cube 2.0) on pikkutekijänä kylmäveristen ja kekseliäiden rötöstelijöiden joukossa. Rosvot aikovat lyödä rahoiksi yhdellä keikalla, jonka rahoittamiseksi he tekevät pienemmän ryöstön. Mutta he eivät ottaneet huomioon sheriffiä.

Den of Thieves ei ole ”aivot narikkaan -elokuva”, sillä tässä yritetään pelata nimenomaan kekseliäisyydellä, mutta kekseliäs tai älykäs tämä elokuva tai sen roolihahmot eivät ole. Koko touhu lyödään läskiksi jo elokuvan alussa, kun alkutekstien mukaan Los Angelesissa tapahtuu yksi pankkiryöstö joka 48 minuutin välein. Kuka sellaisen väitteen uskoisi? Vuonna 2016 koko Kalifornian osavaltiossa oli ”vain” 462 pankkiryöstöä.

Rosvo ja poliisi -leikin lisäksi Gudegast kuvaa sheriffin yksityiselämää tavalla, joka ei lisää roolihahmon kiinnostavuutta, uskottavuutta tai saa katsojaa kiintymään häneen yhtään sen enemmän. Todellista vaaran tuntua ei kuitenkaan missään vaiheessa ole, me kaikki kyllä tiedämme, että sheriffi selviää vähintään loppukohtaukseen saakka – ja 99-prosenttisella todennäköisyydellä myös sen yli. Harhapolut saavat elokuvan venymään liki 140-minuuttiseen mittaansa, eikä tässä todellakaan ole viipyileviä, maalailevia kuvia, vaan nopealiikkeistä toimintaa alusta loppuun saakka. Puolitoistatuntisena Den of Thieves olisi varmasti tehokkaampi.

Mutta mitä hyvää tässä elokuvassa sitten on, jos sisältö ja roolihahmotkin aiheuttavat lähinnä silmien pyörittelyä? Toteutus. Gudegast on saanut esikoisohjaukseensa erittäin taitavat ”apulaiset”, kuvaaja Terry Staceyn ja leikkaajakolmikon, jota Joel Cox on johtanut. Stacey (50/50, Adventureland) tekee komeaa laajakangaskuvaa kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, ja ilmeisesti Gudegastin kanssa on haluttukin luoda 1990-lukulainen visuaalinen ilme. Tietynlaista ajattomuutta korostaa älypuhelimien yms. nykypäivän teknisten vempaimien vähäinen läsnäolo. Leikkaaja Joel Cox puolestaan on Oscar-palkittu ja tuttu nimi melkeinpä jokaisesta Clint Eastwoodin elokuvasta 1970-luvun lopulta lähtien. Cox tietää, miten elokuva leikataan.

Den of Thieves on kuin viime vuosikymmenellä tehty elokuva, joka jäljittelee sitä edeltävän vuosikymmenen genreklassikoita. Paremmalla käsikirjoituksella tämä voisi olla aidosti hyvä elokuva.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: