Daddy's Home 2 (2017)

Sean Andersin ohjaama ensimmäinen Daddy's Home (2015) ei ollut sekään onnistunut elokuva, mutta jatko-osa alkoi kiinnostaa siinä vaiheessa, kun Mel Gibson liittyi näyttelijäkaartiin. Pettymys oli sitäkin suurempi, sillä Daddy's Home 2 ei ole onnistunut missään muussa kuin heittämään hukkaan Gibsonin ja John Lithgow'n kaltaiset näyttelijävoimat.

Anders ja John Morris ovat kirjoittaneet ensimmäisen osan toiston vaihtamalla taisteluparit Mark Wahlbergin ja Will Ferrellin näyttelemistä isäukoista näiden isäukkoihin. Gibson nähdään Wahlbergin kovishahmo Dustyn vielä kovempana isänä, joka ei ymmärrä Bradin ja tämän isän (Lithgow) hempeää ja hempeilevää suhdetta. Yhteisestä joulunvietosta on tulossa ratkiriemukas, kun Dusty kantaa kaunaa isälleen tämän naisseikkailuista ja Bradin isä yrittää salata avioeronsa pojaltaan.

Kohtalaisen onnistuneella Sex Drivella (2008) jonkinasteisen läpimurron tehnyt Anders on keskittynyt enemmän käsikirjoittamiseen kuin ohjaamiseen, vaikka Daddy's Home 2 onkin jo hänen kuudes ohjauksensakin. Se on yksinkertaisesti osoitus siitä, ettei Andersilla ole minkäänlaisia edellytyksiä elokuvaohjaajan ammattiin. Hän ei ymmärrä rytmistä ja ajoituksesta mitään, sen lisäksi elokuvien visuaalinen toteutus kalpenee melkeinpä kaikille halvoillekin tv-elokuville. 

Liki 100-minuuttisessa Daddy's Home 2:ssa on ehkä sadaosan verran hauskoja hetkiä, joista niistäkin Gibson ja Lithgow ovat vastuussa. 

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: