The Commuter (2018)

Espanjalaisohjaaja Jaume Collet-Serran ja Liam Neesonin neljäs yhteinen elokuva on hyvin samantyylinen edellisten kanssa: tarina miehestä ja tehtävästä. Kaksikko on tehnyt aiemmin yhdessä elokuvat Unknown (2011), Non-Stop (2014) ja Run All Night (2016).

Tällä kertaa Neeson näyttelee entistä poliisia, Michaelia, joka on viettänyt toistakymmentä vakuutusmyyjänä. Töissä lähijunalla kulkeva Michael ei ole saanut mitään säästöön, vaan eläminen ja jälkikasvun koulujen maksaminen on vienyt kaikki tulot. Sitten hän saakin kenkää, eikä enää olekaan mitään, millä elää ja maksella lasten lukukausimaksuja. Ennen kuin Michael ehtii kotiin kertomaan asiasta vaimolleen, hän tapaa entisen työparinsa (Patrick Wilson) ja tämän esimieheen (Sam Neill).

Lähijuna on koitua Michaelin kohtaloksi, sillä matkalla hän saa tarjouksen, josta on vaikea kieltäytyä. Mysteerinainen (Vera Farmiga) kertoo, miten Michael voi tienata 100 000 dollaria tekemättä juuri mitään. Käy ilmi, ettei tarjouksesta voikaan kieltäytyä ja että Michaelin teko tulisi merkitsemään yhden matkustajan kuolemaa.

The Commuterilla ei ole miltään osin mitään tekemistä uskottavuuden kanssa. Juoni yksinkertainen ja usein toistettu, mutta yksityiskohdat ja itse tarina täysin päättömiä. Se haittaa ja toisaalta ei haittaa silloin, kun Collet-Serra saa pidettyä filmin toiminnallisena ja hieman jännittävänäkin; tässä suuri merkitys on karismaattisella Neesonilla. Mutta vaikka The Commuterin jaksaa helpostikin katsoa, ei se tarjoa kuin korkeintaan keskinkertaista ajanvietettä.

The Commuterissa on runsaasti CGI-kuvia, jotka kaikki näyttävät juuri siltä kuin mitä ne ovat: keinotekoisia. Sen lisäksi Collet-Serra on yrittänyt tietokoneella luotujen kuvien avulla tehdä todellisuudessa mahdottomia kamera-ajoja, mikä hyvin kuvastaa Collet-Serraa ohjaajana. Oikea ja aito elokuvantekijä olisi keksinyt jonkun muun vaihtoehdon ja toteuttanut sen oikeasti.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: