C’est la vie! – häät ranskalaiseen tapaan (2017)

Ranskalainen ohjaajakaksikko Éric Toledano ja Olivier Nakache ovat vastuussa yhdestä viimeisten vuosikymmenten suurimmasta eurooppalaisesta hittielokuvasta: Koskemattomat (2011) sai Euroopassa yli 42 miljoonaa katsojaa, siitä tosin puolet kotimaassaan, mutta menestys oli silti valtava.

Ohjaajakaksikon kaksi seuraavaa elokuvaa eivät ole nousseet Koskemattomien tasolle – elokuvana saati yleisömenestyksenä. Koskemattomien ja Samban (2014) tapaan myös C’est la vie – häät ranskalaiseen tapaan kertoo tarinan, jossa (suhteellisen) rikkaiden ja tavallisten ihmisten elämät risteävät. Jälkimmäisen tapauksessa nämä varsinaiset kohtaamiset ovat vähäisiä, mutta ero elämäntapojen ja -tyylien välillä on jatkuvasti läsnä: C’est la vie – häät ranskalaiseen tapaan kertoo kohtalaisen hyvin toimeentulevasta Maxista (Jean-Pierre Bacri), eläkeikää lähestyvästä häävastaanottojen järjestäjästä ja hänen tuoreimmasta toimeksiannostaan. Itseään täynnä oleva nuorimies (Benjamin Lavernhe) on naimassa kiltin tytön (Judith Chemla) ja hän haluaa vieraiden näkevän, kokevan ja syövän vain parasta. 1600-luvun linnassa järjestävään häävastaanotolla tarjoillaan parempaa einestä ja tarjoilijatkin ovat sonnustautuneet 1600-luvun asusteisiin. H-hetken lähestyessä kaikki alkaa mennä pieleen, ja Maxin pitää yrittää selviytyä hölmöjen alaisten toilailuista ja salasuhteensa karikosta. Samalla tulevaisuus mietityttää.

Maxin lisäksi elokuvan keskeisiä hahmoja ovat hänen lähin apulaisensa, äkkipikainen ja kirosanoja viljelevä Adèle (Eye Haidara), naisenkipeä ja kännykkäkameroita vihaava häävalokuvaaja (Jean-Paul Rouve) sekä häihin viime hetkellä hätiin kutsutun bändin laulaja (Gilles Lellouche), jolla on suuret luulot itsestään. Tietysti Adèlen ja laulajan välille alkaa kehittyä romanssi, mutta tällainenkaan kaavamaisuus ei häiritse, sillä C’est la vie – häät ranskalaiseen tapaan on hyvää, keskivertoa parempaa viihdettä. Tällä kertaa Toledanon ja Nakachen mielikuvitus ei ole tuottanut hervottoman hauskoja tai koskettavia hetkiä, mutta he ovat säilyttäneet koko elokuvan ajan kepeän tunnelman ja pikkuhauskan huumorin. Hektistä ihmispaljoudessa tapahtuvaa vuorovaikutusta kuvaavan elokuvan toteutuksessa on onnistuttu hyvin, vauhti pysyy yllä ja elokuvaa on helppo seurata.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: