Professor Marston and the Wonder Women (2017)

Yhdysvaltalainen William Moulton Marston (1893–1947) eli kaikkea muuta kuin tavanomaisen elämän: psykologiksi opiskellut Marston keksi valheenpaljastuskoneen, Ihmenainen-sarjakuvahahmon ja eli onnellista elämää kahden "vaimon" kanssa saman katon alla. Marstonin värikkäästä elämästä saisi varmasti värikkään elokuvan, mutta Angela Robinsonin ohjaama Professor Marston and the Wonder Women on (todennäköisesti budjettisyistäkin) melko pieneen ympäristöön rajattu tarina, josta puuttuvat laajat kokokuvat ja sen myötä ympäröivä maailma. 

Luke Evans, joka näyttää sellaiselta mieheltä, joka viettää päivänsä punttisalilla eikä kynän ääressä toimistossaan, näyttelee Marstonia. Itse elokuvan käsikirjoituksenkin laatinut Robinson on yrittänyt tehdä tästä kolmannesta elokuvastaan klassisen Hollywood-teoksen, mutta aivan sellainen se ei kuitenkaan ole. Hän on kertonut Marstonin tarinan takaumina: nykyhetkessä eletään vuotta 1945, jolloin Marston on kukkahattutätien edessä puolustelemassa Ihmenainen-sarjakuvaansa. Samalla hän muistelee viimeisten vuosikymmenten tärkeitä hetkiä elämässään, joka alkaa siitä, kun hän oli yliopiston professorina vaimonsa (Rebecca Hall) työtoverinaan – mutta virallisesti vain vaimona, koska Robinson korostaa sitä, miten naiset eivät tuolloin professorin virkaan päässeet. Marston yritti vaimonsa kanssa kehittää valheenpaljastuskonetta, joka on jo muuten hyvällä mallilla, mutta se ei toimi. Ratkaisu tähän löytyy, kun he ottavat tutkimusapulaisekseen yliopistoa käyvän Oliven (Bella Heathcote). Alusta alkaen on selvää, että mies on ihastunut opiskelijatyttöseen, mutta pian he ovat kaikki rakastuneita toisiinsa. 1930-luvun Yhdysvalloissa sellainen ei käynyt päinsä.

Professor Marston and the Wonder Women jää puolivillaiseksi johtuen siitä, että käsikirjoituksessa on vedetty mutkia suoriksi ja vähäiset resurssit ovat pakottaneet tekemään hyvin sisätilapainotteista draamaa. Elokuvan kuvaus on ammattitaitoista ja tummatkin sisäkuvat pysyvät tarkkoina, kameran kanssa osataan toimia, mutta kuvauskohteet ovat rajallisia. Näin ollen päähenkilökolmikko nousee entistäkin tärkeämpään rooliin, mutta myös käsikirjoituksessa on menty monen hyvän, elokuvallisen kohtauksen yli niin että heilahtaa. Robinsonilla on pirunmoinen kiire ja halua keskittyä kiinnostavimpien tapahtumien sijaan kolmiodraamaan, jollaisia maailma on pullollaan. Sen sijaan Marstonin oman kaltaisia elämäntarinoita ei ole paljon.

Kolmiodraama on ohjaaja-käsikirjoittajalle niin tärkeä, ettei elokuvassa käytännössä ole muita tärkeitä roolihahmoja. Hall näyttelee porukan ikävintä ihmistä ja aidoimmin, Heathcote ei ole lainkaan hassumpi, mutta Evans ei istu rooliinsa millään. Siitä huolimatta muutamissa kohtauksissa kaikki toimii hienosti.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja kohtauksia ja muutama dokumentti.

BLU-RAY-JULKAISU: