Pelon sirpaleet (1991)

Saksalaisohjaaja Wolfgang Petersen tuli kahden kansainvälisesti menestyneen saksalaisfilmin, Sukellusvene U-96:n (1981) ja Päättymättömän tarinan (1984), jälkeen Hollywoodiin, joka olikin parempi paikka hänen kaltaiselleen suurten viihde-elokuvien ohjaajalle. Petersenin ensimmäinen Hollywood-elokuva, Saksassa kuvattu Vihollisen armoilla (1985) oli taloudellinen epäonnistuminen ja aiheutti useamman vuoden tauon ohjaajan elokuvauralle. Kun Petersen yli viiden vuoden jälkeen sai tehdä seuraavan elokuvansa, oli kyseessä hänen itsensä käsikirjoittama hitchcockilainen jännitystarina.

1980-luvulla ja vielä 1990-luvunkin alussa jokaisella lahjakkaalla ohjaajalla tuntui olevan tarve tehdä oma Hitchcock-trillerinsä. Petersenin kohdalla kyse on Pelon sirpaleista, joka kertoo rikkaasta pariskunnasta, arkkitehti Danista (Tom Berenger) ja hänen seksikkäästä vaimostaan (Greta Scacchi). Pariskunta joutuu auto-onnettomuuteen, josta vaimo selviää naarmutta, mutta mies on vähällä menettää henkensä ja onkin lähellä menettää naamansa. Vasta useiden kirurgisten operaatioiden jälkeen Dan on jälleen Danin näköinen, mutta muistia ei veitsellä saada takaisin. Kotiin palaava Dan on jatkuvasti kuin puulla päähän lyöty, mutta pikku hiljaa hän alkaa saada selville avioliittonsa onnettoman tilan.

Elokuvan kolmantena tähtenä nähdään brittiläinen luonnenäyttelijä Bob Hoskins, joka tekee hyvää työtä yksiulotteisessa, koomisessa sivuroolissaan. Sen sijaan Berenger on hätää kärsimässä, kun hänen näyttelijänlahjansa ja Petersenin näyttelijäohjaajan kyvyt eivät kohtaa; seurauksena on monia naurettavan ylidramaattisia repliikkejä ja tunteenpurkauksia. Scacchi ei saa juuri mitään näyteltävää, vaikka olisi Berengeriä taitavampi.

Richard Neelyn (Likakätiset viattomat) romaanista elokuvan käsikirjoituksen laatinut Petersen ei ole saanut aikaiseksi juonta, jossa olisi uskottavuutta eikä tarinaa, jossa olisi luonnollisuutta. Sen sijaan hän on kirjoittanut pohjapiirustuksen, jonka avulla hän on saattanut tehdä sitä, minkä parhaiten osaa: ohjata menevän filmin. Sellainen Pelon sirpaleet on ja toisinaan sen häpeilemätön typeryys lisää elokuvan viehätystä. Petersenin nopea kerronta ja ammattitaitoinen, välillä tunnelmallinenkin kuvakerronta tempaavat mukaansa. Niin nopeasti elokuva ei kuitenkaan etene, etteikö katsoja jo alkumetreillä keksisi ratkaisua elokuvan mysteeriin.

Näin typeräksi elokuvaksi Pelon sirpaleet on erinomaisen viihdyttävä.

LISÄMATERIAALI:

Traileri.

DVD-JULKAISU: