Rakkaudella, Béatrice (2017)

Ranskalaisohjaaja Martin Provost käsittelee kuudennessa pitkässä elokuvassaan elämää ja kuolemaa sellaisella hienovaraisella otteella, jonka vain ranskalaiset tuntuvat osaavan. Kuusikymppinen Provost on itse kirjoittanut elokuvansa, joka onkin ilmiselvästi elämää nähneen henkilön hengentuote.

Rakkaudella, Béatricen hienous on kaikessa muussa paitsi yllätyksellisyydessä, jota ei ole ja jota tällaiset tarinat eivät kaipaakaan. Noin viisikymppinen Claire (Catherine Frot) rakastaa työtään kätilönä, eikä hän tarvitsekaan elämäänsä muuta kuin työnsä, parikymppisen poikansa (Quentin Dolmaire) ja kaupungin ulkopuolella sijaitsevan pienen siirtolapuutarhapläntin. Sitten seesteinen arki alkaa äkkiä muuttua: synnytysklinikka aiotaan sulkea kannattamattomana, Claire tutustuu viereistä palstaa viljelevään miellyttävään Pauliin (Olivier Gourmet) ja kaiken lisäksi entinen äitipuoli Béatrice (Catherine Deneuve) ottaa yhteyttä. Vuosikymmeniä sitten teini-ikäisen Clairen ja tämän isän jättänyt Béatrice on sairastunut vakavasti ja haluaa nyt sopia riitansa Clairen isän kanssa. Kun Béatrice ja Claire tapaavat – jälkimmäinen osittain vastentahtoisesti – alkaa odottamaton tutkimusmatka muistoihin ja molempien ihmisten sielunelämään.

Provostin elokuva on täynnä tunnelmaa: kaunis kesä Ranskassa on kuvattu aurinkoisena ja värikkäänä, leikkaus on sähäkkäää ja elokuvan rytmi muutenkin onnistunut ja lisäksi elokuvan klassinen musiikki on poikkeuksellisen kaunista. Provostin tunnelmointi korostuu äänisuunnittelussa ja siirtolapuutarhan kuvauksessa; puutarhapalsta joen rannalla lähellä ikivanhaa siltaa on kuin elävä maalaus.

Ohjaaja käsittelee inhimillistä tarinaa rakkaudella. Frot ja legendaarinen Deneuve tekevät hienoa työtä, juuri sellaista, mitä heidän kaltaisiltaan ammattilaisilta uskaltaa odottaakin. Nyt ollaan ihmisten ja tavallisten asioiden äärellä – ei uusien tai yllättävien, mutta tärkeiden.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: