Tulppaanikuume (2017)

1600-luvun Amsterdamissa nuori ja kaunis orpotyttö Sophia (Alicia Vikander) pelastuu köyhäintalosta mentyään naimisiin itseään huomattavasti vanhemman Corneliksen (Christoph Waltz) kanssa. Rikas Cornelis on menneisyytensä virheiden riivaama, mutta myös virheistään oppinut mies, jonka elämään nuori vaimo tuo uutta iloa ja viihdykettä. Kamalan tyrannin sijaan Cornelis palvoo vaimoaan, mutta turhamaisuuttaan haluaa ikuistaa heidät muotokuvaan. Tehtävään palkataan nuori aloitteleva taidemaalari (Dane DeHaan), johon Sophia rakastuu. Luvassa on kolmiodraama ja tragedia 1600-lukulaisittain.

Tulppaanikuume pohjautuu Deborah Moggachin vuonna 1999 ilmestyneeseen romaaniin, jonka kirjailija on sovittanut elokuvakäsikirjoitukseksi yhdessä kirjasovituksistaan tunnetun Tom Stoppardin kanssa. John Madden ohjasi Moggachin The Best Exotic Marigold Hotel -romaanista hyvän pienen filmin, josta tuli yllätysmenestys. Madden ohjasi myös Rakastuneen Shakespearen (1998), Stoppardin käsikirjoittaman, 1500-luvulle sijoittuvan romanttisen draamakomedian. Uusimmassa työssään Stoppard ei ole yltänyt lähellekään samaa tasoa.

Justin Chadwickin ohjaaman Tulppaanikuumeen kohdalla herää kysymys siitä, olisiko tekijöitä kehuttava siitä, että he ovat nähneet valtavan vaivan lavastaessaan ja puvustaessaan 1600-luvun epookin hyvin yksinkertaista, mitäänsanomatonta ja aivan liian tuttua rakkaustarinaa varten – vai haukuttava siitä, että he ovat nähneet tuon kaiken vaivan näin mitättömän aiheen takia? Joka tapauksessa Tulppaanikuumeen parasta antia on sen tyylikäs visuaalinen toteutus lavastusta, puvustusta ja valaisussaan realismiin pyrkivässä kuvauksessa. Sisällöllisesti se ei tarjoa mitään uutta, eikä se hyvistä näyttelijöistäkään huolimatta sytytä.

LISÄMATERIAALI:

Kolme dokumenttia elokuvasta ja sen teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: