Sininen kuu (1937)

Sisilialaissyntyisen Frank Capran kultakausi Hollywoodissa kesti 1920-luvun lopulta aina 1940-luvun puoliväliin. Tuona aikana hän ohjasi liudan klassikoita ja suuria mestariteoksia: Tapahtuipa eräänä yönä (1934), Mr. Deeds tulee kaupunkiin (1935), Sininen kuu (1937), Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939), Komedia meistä ihmisistä (1939), Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1944) sekä Ihmeellinen on elämä (1946).

James Hiltonin romaaniin pohjautuva Sininen kuu on näistä Capran merkkiteoksista vähiten tunnettu ja arvostettu. Reilusti yli budjetin mennyt ja sitten liian pitkäksi todettu, Capran itsensä lyhentämä elokuva ei ole säilynyt alkuperäisessä muodossaan, mutta nyt oikeudenomistaja Columbia Pictures on teetättänyt siitä mahdollisimman täydellisen version. Pituus on sama kuin ennakkonäytöksessä vuonna 1937, mutta muutaman minuutin verran filmiä puuttuu, sen sijaan ääni on tallella. Näissä kohdissa kuva on korvattu still-kuvilla.

Sininen kuu on mystinen fantasiatarina omalta ajaltaan. Vuonna 1935 Ison-Britannian ulkoministeri Robert (Ronald Colman) on yhdessä muutamien muiden valkoisten kanssa onnistunut paeta lentokoneella vallankumouksen kourissa olevasta Shanghaista. Oltuaan jo yhden yön yli ilmassa he huomaavat, ettei lentokoneen ohjaksissa olekaan heidän pilottinsa, vaan joku kiinalainen. Pelko valtaa matkustajien – erään epäonnistuneen liikemiehen, onnettoman naisen, erään kuivahkon ja etikettiä noudattavan herrasmiehen sekä Robertin veljenkin – mielialat. Sen sijaan, että heitä odottaisi varma kuolema, he löytävät itsensä lopulta Shangri-Lasta, eräänlaisesta taivaasta maan päällä. Mutta voiko se olla totta?

Capran elokuva on hieno yhdistelmä kaikenlaista lajityyppiä ja teemaa: suuret kysymykset elämästä ja kuolemasta, miehen ja naisen välinen rakkaustarina, ystävien välisen rakkauden tarina, legendaa ja kaiken lisäksi vieläpä selviytymistaistelu, kun porukkaa kuljettava lentokone tekee pakkolaskun lumiselle vuoristolle keskelle-ei-mitään. Silmiinpistävää Shangri-Lassa on se, miten se kuvaa kommunistisia ihanteita – missä määrin tarkoituksellisesti, siitä ei ole tietoa.

Mustavalkoisena kuvattu Sininen kuu on visuaalisesti perinteistä Capraa: kauniita, tunnelmaa pursuavia kuvia, tavanomaista ansiokkaammat lavastukset. Capralle ominainen (kuva)kerrontatyyli on läsnä: pitkiä kohtauksia, joissa kaksi ihmistä keskustelee kameran pysyessä samassa paikassa, mutta kuvakoon vaihtuessa leikataan yli kesken lauseen.

Sinisessä kuussa korostuvat Capran elokuvien tyypillisimmät tuntomerkit: loistava tunnelma ja kaikki koettelemukset voittava rakkaus elämään.

LISÄMATERIAALI:

Vaihtoehtoinen loppu, dokumentti restauroinnista ja restauroijien kommenttiraita sekä trailereita ja valokuvia.

BLU-RAY-JULKAISU: