Kaikki kaikessa (2017)

Stella Meghien ohjaama Kaikki kaikessa on ilmiselvä romaanifilmatisointi, eikä se yritäkään mitään muuta olla. Nicola Yoonin nuortenromaaniin pohjautuvassa päähenkilön käytetään samanlaisena kertojana kuin kirjassakin, mutta monin tavoin epäelokuvallinen aihe on kuitenkin tuottanut tyydyttävän tuloksen.

Toisen nuortenromaaniin pohjautuvan elokuvan, Josh Boonen Tähtiin kirjoitetun virheen (2014), menestyksen jälkeen tuotantoon päätynyt Kaikki kaikessa on sairauskertomus sekin. Päähenkilö on kaunis 17-vuotias Maddy (hyvän roolisuorituksen tekevä Amanda Stenberg), joka on pienestä saakka sairastanut immuuniteettiin liittyvää harvinaista sairautta. Sen seurauksena Maddy ei voi viettää lainkaan aikana kotinsa ulkopuolella, vastaanottaa desinfioimattomia tavaroita tai tavata vieraita ihmisiä, jotka saattaisivat hänet tartuttaa. Kirjoihin ja elokuviin uppoutuneelle fiksulle tytölle tämä on tietysti epämiellyttävää, mutta koska hän ei paremmasta tiedä, sen kanssa pärjää. Kun naapuriin muuttaa mukava, mutta ikävistä kotioloista kärsivä poika (Nick Robinson), alkaa tutustuminen internetin välityksellä – ja polttava halu päästä ulos maailmaan ja kohti ensirakkautta.

Kaikki kaikessa on ohjaaja Meghielle vasta toinen pitkä elokuva, mutta käsikirjoittaja J. Mills Goodloe on kirjoittanut aiemmin jo kaksi romanttista draamaa, The Best of Men (2014) ja The Age of Adalinen (2015). Kaikki kaikessa onkin monin tavoin tyypillinen romanttinen draama, niin sisällöltään kuin toteutukseltaankin. Kauniisti valaistussa elokuvassa ihmiset ovat rauhallisia, puhuvat rauhallisesti ja riidellessäänkin ovat melko hillittyjä. Sama rauhallisuus vallitsee koko elokuvassa, vaikka tarina kulkeekin hyvää vauhtia ja harmiton puolitoistatuntinen vierähtää nopeasti.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja kohtauksia ja dokumentti elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: