Spider-Man: Homecoming (2017)

Sarjakuvasankari Hämähäkkimies saapui valkokankaille piirrosversiona jo 1970-luvulla, mutta ensimmäinen live action -elokuva aiheesta valmistui vasta vuonna 2002. Sarjakuvafilmatisoinnit eivät olleet tuolloin jokapäiväisiä, jos eivät harvinaisiakaan. Sam Raimin ohjaama Spider-Man (2002) oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri yleisömenestys, mikä poiki sille pian jatko-osankin. Yhtä erinomaisesti menestyneen kakkososan jälkeen kokeiltiin vielä kolmatta filmiä, joka meni jo huomattavasti heikommin.

Vuonna 2012 sarja aloitettiin uudelleen Marc Webbin ohjaamalla The Amazing Spider-Manilla, joka kertoo samoista roolihahmoista samoissa elämänvaiheissa ilman mitään uutta tai erikoista: tekijät ja näyttelijät vain vaihtuivat. The Amazing Spider-Man 2:n kehnon yleisömenestyksen jälkeen tästäkin sarjasta luovuttiin. Nyt Sonyn elokuvastudio hälytti apuun Marvel Studiosin, joka on tehnyt mitäänsanomattomista sarjakuvafilmatisoinneista miljardibisneksen. Sonyn ja Marvelin yhteistyössä tekemä Spider-Man: Homecoming ei kuitenkaan ole mitäänsanomaton, mutta ei kovin "puheliaskaan".

Webbin tapaan Spider-Man: Homecomingin ohjaaja Jon Watts on melko kokematon pienen budjetin indie-elokuvien tekijä, joka on nyt päässyt tekemään jättibudjetin popcorn-viihdettä koko maailmalle. Watts on kuitenkin onnistunut säilyttämään kevyen, vapaamman otteen ja totisesti tehnyt jättibudjetin filmistään hyvää viihdettä. Tälläkin kertaa Hämähäkkimies on teini-ikäinen, mutta nyt näyttelijäkin on sitä. Tom Holland näyttelee Peter Parkeria, joka on saanut ensikosketuksensa Tony Starkin Avengersiin jo Captain America: Civil War -elokuvassa. Tässä filmissä Peter on Starkin yhtiön koulutuksessa ja haaveilee pääsystä Avengerseihin, mutta joutuu vain päivystämään kotiseutujensa pikkurikollisia. Sitten onnekas sattuma johdattaa hänet vaarallisten asekauppiaiden (johtajanaan Michael Keaton) jäljille.

Vaikka elokuvan juliste antoikin toisin ymmärtää, on Tony Stark (Robert Downey Jr.) elokuvassa vain sivuroolissa – ja hyvä niin. Hämähäkkimiehen ei tarvitse tässä elokuvassa kilpailla näkyvyydestä muiden kovahintaisten näyttelijöiden ja sarjakuvasankareiden kanssa, vaan elokuvan seitsemän käsikirjoittajaa ja yksi ohjaaja ovat voineet keskittyä kertomaan tarinan. Tässä elokuvassa nimittäin on tarina, hyviä näyttelijöitä ja pari hyvää roolihahmoakin, ei pelkästään CGI-tehosteita, tuotesijoittelua ja tulevien jatko-osien markkinointia. Spider-Man: Homecomingissa on alku, keskikohta ja loppukin, mutta ei lopullinen loppu, tietenkään. Nykypäivän supersankarielokuvia vaivaava häikäilemätön kaupallinen laskemallisuus on tässä elokuvassa paljon, paljon pienemmässä roolissa.

Spider-Man: Homecoming on oikeasti hyvää viihdettä. Ei sen enempää, ei vähempää.

LISÄMATERIAALI:

Kymmenen poistettua tai pidennettyä kohtausta, pieleen menneitä ottoja sekä useita dokumentteja.

BLU-RAY-JULKAISU: