Odotuksia (1987)

Brittiohjaaja John Boorman on yksi niistä monista mestariohjaajista, joiden tyyli ei ole niin omalaatuinen, että filmin kuin filmin voisi tunnistaa tämän tekemäksi. Sen sijaan Boorman ja monet kaltaisensa ovat elokuvanteon täydellisesti hallitsevia lahjakkaita taiteilijoita, jotka tuovat ammattitaitonsa eri lajityypin elokuviin ja omaksuvat lajityypin vaatimukset.

Boorman on ohjannut viisikymmenvuotisen filmiuransa aikana vain kuusitoista pitkää elokuvaa, joista peräti viisi nauttii klassikkostatusta. Lee Marvinin tähdittämät Tappajan jäljet (1967) ja Kahden miehen helvetti (1968), loistavan yleisömenestyksen saanut trilleriklassikko Syvä joki (1972), fantasiaseikkailu Excalibur: Miekan sankari (1982) ja Odotuksia (1987). Odotuksia on sellainen elokuva, jollaisia ei enää tehdä, koska niitä ei kukaan uskalla rahoittaa. Boormanin omiin lapsuudenkokemuksiin toisen maailmansodan ajan Englannissa pohjautuvassa tuotannossa on ollut rahaa, joka on pantu filmille. Elokuvasta puuttuvat kalliit niminäyttelijät, siinä ei ole massiivisia joukkokohtauksia, rintamalle sijoittuvia jaksoja, siinä ei ratkota rikoksia tai etsitä vakoojia, vaan kerrotaan tuikitavallisesta työväenluokan perheestä ja sodan vaikutuksesta heihin.

Isä lähtee sotaan, mutta liian iäkkäänä hän ei pääsekään tappelemaan, vaan joutuu kirjuriksi. Äiti yrittää pitää jälkikasvusta huolta ja totutella elintarvikesäännöstelyyn. Teini-ikäinen tytär on kasvamassa aikuiseksi ja rakastunut ensimmäisen kerran, tietysti nuoreen sotilaaseen. Perheen nuorimmainen, Bill-poika (Sebastian Rice-Edwards), taasen näkee koko sodan suurena, ainutlaatuisena seikkailuna – kaiken muuttavana tapauksena, jossa hänenkin kaltaisellaan nuorella pojalla on oikeus olla mukana.

Boormanin elokuva on hyvin humaani kuvaus tavallisista ihmisistä epätavallisessa ajassa, mutta kotirintamalla. Taistelukohtauksia ei siis ole, mutta ilman niitäkin on mahdollista tehdä näyttävä elokuva. Erittäin komeasti kuvattu Odotuksia on puhdasta elokuvaa, jossa studiokuvat, mattemaalaukset ja aidot kuvauspaikat yhdistyvät saumattomasti ja luovat todentuntuisen maailman, mistä ei puutu aitoutta, ajankuvaa eikä tyynesti kuvattua lähimmäisenrakkautta ja tärkeimpien elämänarvojen arvostusta.

Odotuksia toi Boormanille parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuudet, minkä lisäksi myös Philippe Rousselotin kuvaus ja elokuvan lavastus huomioitiin Oscar-ehdokkuuksin. Lopulta kaikki palkinnot menivät sivu suun, mutta se ei estänyt Odotuksia nousemasta brittiläisen elokuvan klassikoksi.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: