Baby Driver (2017)

Brittiohjaaja Edgar Wright tuntee hyvin elokuvahistorian erilaiset teokset Hollywood-klassikoista aasialaisen ja eurooppalaisen elokuvan klassikoihin. Sen lisäksi hänellä on tuntemusta muustakin populaarikulttuurista. Tämä laaja tuntemus ja sivistys on aina vaikuttanut hänen elokuviinsa, niiden audiovisuaaliseen tyyliin ja sisältöönkin, eikä Baby Driver ole tässä suhteessa poikkeus.

Wrightin itsensä käsikirjoittama Baby Driver on nykyaikaan sijoittuva elokuva, josta liki kaikki nykyajan ”peruspiirteet” on jätetty pois: epäelokuvalliset matkapuhelimet ovat mukana elokuvassa vain silloin, kun joku henkilö saa puhelun, mutta iPod on oleellinen päähenkilö Babyn (Ansel Elgort) kannalta. Tinnituksesta kärsivä Baby peittää korvien soinnin jatkuvalla musiikinkuuntelulla, myös silloin, kun hän mestarillisesti ajaa vaihtuvien roistojen pakoautoa. Vanhempansa menettänyt entinen ongelmanuori Baby on velassa rikollispomolle (Kevin Spacey), joka hyväksyy velanmaksuna keikkakuskina toimimisen.

Babyn kuuro sijaisisä (CJ Jones) on jo tovin suositellut Babya vaihtamaan alaa, mihin Babykin olisi valmis. Velka on pian maksettu, mutta riittääkö se? Kaiken lisäksi Baby rakastuu kuppilan tarjoilijaan (Lily James), jokaisen pojan unelmaan.

Teini-ikäisille suunnatuista Outolintu-elokuvista ja Tähtiin kirjoitettu virhe -draamasta tuttu Ansel Egort tekee hyvää työtä Babyna ja hurmaava Lily James on jälleen hienossa vedossa. Elokuvassa nähdään oleellisissa rooleissa myös Jamie Foxx ja Jon Hamm, jotka näyttelevät toinen toistaan erikoisempia roistoja, joita Babyn on kuljetettava.

Baby Driver on tyylikästä nostalgiaa nykyaikaisin menetelmin toteutettuna. Bill Popen kuvaama elokuvan rytmi on Wrightin aiempien filmien tapaan viimeisen päälle rakennettu ja siinä musiikkivalinnoilla on oma suuri osuutensa. Elokuvan visuaalisessa tyylissä on vaikutteita eritoten 1970-luvun yhdysvaltalaisista rikosfilmeistä, joista Walter Hillin Keikkakuski (1978) on ilmiselvänä esikuvana. Wrightin elokuva on kuitenkin sitä kepeämpi ja positiivisempi kuin Hillin pikkuklassikko.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, dokumentteja, ym.

BLU-RAY-JULKAISU: