Kong: Pääkallosaari (2017)

Vietnamin sodan loppuvaiheilla ryhmä tiedemiehiä matkaa Tyynellemerelle löytääkseen ihmiskunnalta salassa pysyneen saaren, joka satelliittikuvissa näyttää pääkallolta. Helikoptereilla, napalmilla ja ylimielisyydellä varustettua joukkoa johtaa William Randa (John Goodman), joka on palkannut jäljittäjäksi brittiläisen upseerin (Tom Hiddleston) ja sotilaalliseksi avuksi yhdysvaltalaisen sotahullun (Samuel L. Jackson). Matkalla on mukana myös sodanvastainen sotavalokuvaaja (Brie Larson). Saarella heitä odottaa yllätys: jättiläisapina nimeltä Kong sekä liuta muita jättiläiskokoisia eläimiä.

Legendary Pictures -tuotantoyhtiö ja Warner Bros. -studio ovat luoneet yhdessä Universal Picturesin 1930- ja 1940-lukujen kauhuelokuva-arsenaalia muistuttavan ”saagan”, johon tällä hetkellä kuuluvat ainakin Godzilla ja King Kong. Uusi sarja alkoi Gareth Edwardsin ohjaamalla Godzillalla (2014), joka oli korkeintaan keskinkertainen elokuva, mutta ainakin näyttävä sellainen. Godzillan melko vaatimattomasta menestyksestä huolimatta yhtiö uskalsi palkata myös Kong: Pääkallosaaren ohjaajaksi nuoren, kokemattoman kyvyn, Jordan Vogt-Robertsin. Edwardsin tapaan Vogt-Roberts oli ohjannut aiemmin vain yhden elokuvan, pienen budjetin nuorisodraaman The Kings of Summer (2013), joka ei päässyt Suomessa teatteri- tai DVD-levitykseen.

Useamman käsikirjoittajan yhteistyön tuloksena syntynyt Kong: Pääkallosaari on Vogt-Robertsin ohjauksessa muuttunut rehelliseksi, häpeilemättömäksi b-luokan elokuvaksi, millä vaan sattuu olemaan 185:n miljoonan dollarin budjetti. Muhkea budjetti on mahdollistanut nimekkäät näyttelijät, hyvät lavasteet ja viimeisen päälle tehdyt CGI-tehosteet. Tosin elokuvan alkupuolella osa CGI-tehosteista on vähän kehnompaa laatua, mutta itse Kong ja tähän liittyvät yksityiskohdat ovat parasta mahdollista laatua, suorastaan hämmästyttävän hyvää.

Laadukkaan teknisen toteutuksen vastapainona on erittäin yksinkertainen käsikirjoitus, josta ei puutu jälkiviisasta sarkasmia 1960- ja 1970-luvun asenteita ja politiikkaa kohtaan. Koko elokuva on täynnä viittauksia klassikkoelokuviin, roolihahmot ovat paperinohuita, elokuvan viesti on alleviivattu ja mukana on pakollinen rakkaustarina. Silti kyseessä on ohjaajansa taidonnäyte: Vogt-Robertsilla on silmää visuaaliselle tarinankerronnalle, hän osaa rytmittää ja leikata filminsä sekä ymmärtää hypätä suoraan toimintaan, pitkittämättä ja lypsämättä Kongin ensiesiintymistä.

 
LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan kommenttiraita, poistettuja kohtauksia ja dokumentteja elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: