Colossal (2016)

Espanjalaisohjaaja Nacho Vigalondon (Timecrimes, Open Windows) tuorein elokuva Colossal jatkaa ohjaajan tunnetuimpien teosten omaperäisellä linjalla. Tällä kertaa tosin mukana on kaksi nimekästä näyttelijää, Oscar-palkittu Anne Hathaway ja komediaelokuvista tuttu Jason Sudeikis.

Vigalondon itsensä käsikirjoittama elokuva kertoo kolmikymppisestä Gloriasta (Hathaway), joka on muuttanut New Yorkiin toimittajanuran perässä, mutta on vuosien päästä yhä työtön, alkoholisti ja onnettomassa parisuhteessa menestyvän Timin (Dan Stevens) kanssa. Erään ryyppyillan jälkeen pariskunnan välit menevät poikki, joten rahaton Gloria palaa kotikaupunkiinsa lapsuudenkotiinsa, joka on jäänyt tyhjilleen – täysin tyhjilleen. Ennen kuin Gloria ehtii edes perille, hän törmää kotiseuduille jääneen lapsuudenkaverinsa Oscarin (Sudeikis). Oscar on aina ollut ihastunut Gloriaan, joten hän tarjoaa naiselle töitä isältään perimästään baarista. Kun Gloria on saamassa elämäänsä takaisin raiteilleen, Souliin ilmestyy godzillamainen hirviö.

Vigalondon elokuva on totisesti erilainen tapaus, jota voisi kuvailla davidlynchiläiseksi surrealistiseksi filmiksi, mutta Lynchin teoksiin verrattuna Colossal on enemmän valtavirtaa ja myöskin helpompi elokuva. Hyvin nopeasti käy ilmi, ettei elokuvan kaikkiin kysymyksiin saada vastauksia, ellei sellaisia itse mieti. Mikäli tätä ei ole valmis hyväksymään, Colossalin omalaatuisesta tunnelmasta ja hienosti toimivasta rytmistäkään tuskin pystyy nauttimaan.

Ohjaajan ja kuvaaja Eric Kressin (Miehet jotka vihaavat naisia) elokuvaan luoma visuaalinen ilme on täynnä tunnelmaa. Hathaway ja Sudeikis tekevät molemmat hyvää työtä elokuvassa, jonka roolihahmot ovat konstailemattomia ja heidän kohtalonsa koskettavat kyllä samaa ikäluokkaa olevia.

 
LISÄMATERIAALI:

Trailereita.

BLU-RAY-JULKAISU: