Manchester by the Sea (2016)

Näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana uransa aloittaneen Kenneth Lonerganin esikoisohjaus You Can Count on Me (2000) oli suuri arvostelumenestys ja teki Lonerganista halutun ohjaajan. Lonerganin seuraava elokuva, Margaret (2011), oli kuitenkin täysi katastrofi: vuonna 2005 kuvattu filmi pääsi ensi-iltaan vasta kuusi vuotta kuvausten päättymisen jälkeen, koska Lonergan ei kyennyt leikkaamaan elokuvasta julkaisukelpoista versiota. Margaretin ongelmallinen tuotanto on nyt jo historiaa. Lonerganin kolmas ohjaustyö, Manchester by the Sea, oli viime vuoden suurimpia arvostelumenestyksiä, selvästi voitollinen tuotanto ja lisäksi se palkittiin Oscareilla sekä Casey Affleckin pääosasta että Lonerganin käsikirjoituksesta.

Matt Damonin ja John Krasinskin ideasta alkunsa saanut elokuva kertoo nelikymppisestä Leestä (Affleck). Hän elää pienessä kellariasunnossa Bostonissa, työskennellen minimipalkalla useammankin taloyhtiön huoltomiehenä ja välttellen kaikenlaista sosiaalista elämää. Leelle tärkeä isoveli Joe (Kyle Chandler) kuolee sydänkohtaukseen, minkä seurauksena Joen teini-ikäinen poika Patrick (Lucas Hedges) jää ilman huoltajaa. Suruviestin tavoittaessa Leen hän lähtee Manchester by the Sea -nimiseen kotikaupunkiinsa hoitamaan Joen hautajaisjärjestelyt ja viettämään aikaa Patrickin kanssa. Testamenttia luettaessa käy ilmi, että Joe haluaa Leestä poikansa huoltajan ja edunvalvojan. Se merkitsisi muuttoa entiseen kotikaupunkiin ja sellaista vastuuta, jota Lee on ymmärrettävästikin vältellyt useamman vuoden ajan.

Lee on elokuvan päähenkilö, hän on mukana jokaisessa kohtauksessa ja tapahtumat nähdään hänen silmin. Lisäksi Leen menneisyyttä kuvataan lyhyinä ja vähän pidempinäkin välähdyksinä, joiden edetessä katsojalle käy ilmi, miksi Lee on kaikkea muuta kuin onnellinen ja miksei hän haluaisi ryhtyä veljenpoikansa huoltajaksi. Leen lisäksi myös Patrick on suuressa roolissa, mutta lähes kaikki hänen kohtauksensa ovat yhteisiä Leen kanssa.

Elokuvan kolmas merkittävä, muttei läheskään yhtä suuri rooli on Michelle Williamsilla. Aikamme parhaimpiin naisnäyttelijöihin lukeutuva Williams on nähnyt roolin laadun sen pienuudelta. Sama laatu on myös Leen roolissa, johon Affleckin näyttelijäveljeksistä se lahjakkaampi sopii erinomaisesti. Oikeastaan on vaikea kuvitella ketään muuta Leen rooliin, mistä syystä ei ole ihme, että hän voitti roolistaan Oscarin.

Lonerganin elokuva on erittäin intiimi ja aidonoloinen kuvaus surusta, tragediasta, perheestä ja kaiken menettämisen tuskasta. Manchester by the Sea on korkeatasoinen teos, ja vaikkei se ohjaukseltaan olekaan omalaatuinen, on se selvää jatkumoa Lonerganin aiempien elokuvien tyylille. Musiikkia käytetään erittäin säästeliäästi, äänisuunnittelussa ja kuvauksessa pääpaino on samassa realismissa kuin elokuvan tarinassakin. Leen mielenmaisema kuvastuu talvisesta pikkukaupungista, millä on erittäin tärkeä rooli elokuvassa. Lonerganin käsikirjoitusta ja ohjausta kuvastaa hyvin se vanha toteamus siitä, että elokuva on kuin elämää ilman tylsiä kohtia. Jokaisessa kohtauksessa näyttelijät toimivat ja liikkuvat kuten oikeatkin ihmiset ja kuvat ovat melko pitkiä, mutteivät pitkitettyjä.

Manchester by the Sea on niin laadukas humaani draama, että se on aiheen traagisuudesta huolimatta virkistävä katselukokemus. Harvinaisen hyvä elokuva tavallisista ihmisistä tavallisille ihmisille.

LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan kommenttiraita, dokumentti elokuvan teosta, poistettuja kohtauksia ja trailereita.

BLU-RAY-JULKAISU: