American Pastoral (2016)

Philip Rothin vuonna 1997 ilmestyneeseen, Pulitzer-palkittuun Amerikkalainen pastoraali -romaaniin pohjautuva American Pastoral on brittinäyttelijä Ewan McGregorin debyytti elokuvaohjaajana. Syystä tai toisesta ennen tuotantoa ohjaaja vaihtui kokeneesta Phillip Noycesta McGregoriin, jonka näyttelijäohjaus on tehnyt elokuvasta jopa melodramaattisen ja teatraalisen.

Elokuva alkaa 1990-luvulta newarkilaisesta lukiosta, johon 45 vuotta sitten valmistuneet oppilaat ovat saapuneet viettämään luokkakokousta. Paikalla on myös kirjailija Nathan (David Strathairn), Rothin selvä alter ego. Nathan muistaa luokkansa tähden, Sweden (McGregor), josta kaikki pitivät ja johon kaikki uskoivat. Tänä iltana hän kuulee Sweden veljeltä, miten elämä hänen velipoikaansa kohteli.

Ewan McGregor ja Jennifer Connelly.

Alkua ja loppua lukuun ottamatta 1960-luvulle sijoittuvassa tarinassa kerrotaan suorasanaiselta isältään (Peter Riegert) hansikastehtaan perivästä Swedestä, tämän kauneuskilpailuja voittaneesta Dawn-vaimosta (Jennifer Connelly) ja heidän tyttärestään, Merrystä (Dakota Fanning). Änkyttävä Merry osoittautuu jo pikkutyttönä erikoiseksi tapaukseksi, joka vanhetessaan provosoituu lähes kaikesta ja alkaa kapinoida sekä vanhempiaan että koko yhteiskuntaa vastaan. Vietnamin sota ja Yhdysvaltain mustien kansalaisten kohtelu saa Merryn ryhtymään toimiin, joiden seuraukset muuttavat hänen vanhempiensa elämän helvetiksi.

Rothin värikkäästä romaanista on syntynyt hieman kaksijakoinen elokuva. Romaania lukemattomatkin näkevät elokuvasta, miten hienot ainekset siinä on väkevään draamafilmiin. Osittain se onkin toteutunut, mutta toteutustapa jakaa mielipiteitä. Näyttelijä McGregor suosii ohjaajanakin erittäin näyttelijäkeskeistä toteutusta, eikä hänellä näytä olevan mitään sitä vastaan, että Connelly ja useat muut näyttelijät tekevät roolinsa maaliruiskulla sudin sijaan. Oscar-palkittu Connelly on taitava näyttelijä, mutta kokemattoman ohjaajan käsissä taso näyttää laskevan. Sen sijaan McGregor itse tekee oikein hyvän roolisuorituksen ja Dakota Fanning vakuuttavaa työtä, varmasti tähänastisen uransa parhaimman työn. Silti pienimuotoisia eivät nämäkään roolisuoritukset ole, mutta pahimmilta ylilyönneiltä vältytään.

Dakota Fanning.

Roolisuoritusten kaltaista väkevyyttä ei ole elokuvan toteutuksessa. McGregorilla on ollut apunaan kokeneita tekijöitä, lähimpinä työtovereina kuvaaja Martin Rohe (Control, Harry Brown) ja leikkaaja Melissa Kent (An American Crime, The Virgin Suicides). Kyynisesti voi kuvitella Rohen olleen pääasiallisessa vastuussa elokuvan visuaalisesta puolesta. Joka tapauksessa elokuva on komeasti kuvattu; kuvaus on yhtä tummasävyistä kuin itse tarinakin. Myös lavastus ja ajankuva kokonaisuudessaan ovat viimeisen päälle tehtyjä.

Vaikkakin pääosin hienosti näytelty ja mallikkaasti toteutettu American Pastoral sisältää paljon onnistuneita kohtauksia, ei kokonaisuus toimi aivan yhtä hyvin. Rothin romaanin ansiosta se on kuitenkin ajatuksia herättävä kuvaus vanhemmuudesta, viattomuuden ajan lopusta ja siitä, miten koko elämän suunta voi peruuttamattomasti muuttua yhdessä hetkessä.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: