Verinen sotilas (1970)

Theodore V. Olsenin romaaniin pohjautuva Verinen sotilas oli yksi aikansa kohuelokuvista, joka veti varsinkin Euroopassa suuria yleisömääriä samanaikaisesti, kun sen väkivaltaisuus herätti paheksuntaa. Yli 45 vuotta myöhemmin sen väkivalta herättää yhä tunteita, mutta kenties erilaisia kuin elokuvan valmistumisen aikaan. Suomessakin reilusti yli satatuhatta katsojaa saanut elokuva on erikoinen yhdistelmä lännenelokuvaa, tie-elokuvaa, sotaelokuvaa, eksploitaatiota, poliittisia kannanottoja, erotiikkaa ja hippiajankuvaa.

Candice Bergen näyttelee kaunista vaaleaverikköä, Crestaa, joka on pari vuotta sitten tullut intiaanien kaappaamaksi ja on nyt vihdoin päässyt vapauteen. Hänen sulhasensa on odottanut Crestaa uskollisesti nämä pari vuotta. Cresta lähtee kohti kotia sotilaiden saattamana, mutta matkalla he joutuvat toisten intiaanien väijytykseen. Vain Cresta ja nuori alokas, Honus (Peter Strauss), jäävät henkiin ja pääsevät pakenemaan.  

Cresta on voimakastahtoinen nainen, joka ei ole ottanut uhrin asemaa saati heittänyt toivoaan kokemastaan kohtalosta huolimatta. Honus puolestaan on kaikkeen hyvään sinisilmäisesti uskova periaatteellinen hölmö, joka ei voi olla ihastumatta Crestaan. Näiden kahden selviytymistaistelu seudun eri intiaaniheimoja vastaan on vain alkusoittoa sille, mitä elokuvan loppu tuo tullessaan: tapahtumista lähes täysin irrallisen kuvauksen todellisesta verilöylystä, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaat raakalaismaisesti murhasivat kokonaisen intiaanikylän asukkaat. Yhdysvaltain tai minkä tahansa ”sivistysvaltion” historian häpeäpilkku on kuvattu verisesti, brutaalisti ja tehokkaasti. Kuitenkin se on vain osa tätä tarinaa, tämän elokuvan grande finale, mutta sittenkin se ajaa tehtävänsä ja muistuttaa ihmisiä tästä tapahtumasta – eikä tee sitä ilman selkeästi esitettävää sanomaa. Koko elokuvan sekavuutta korostaa Roy Buddin kaunis musiikki, joka on päätynyt aivan väärään elokuvaan.

Taitavan John Gayn (Viski vierii länteen, Aja ääneti, aja syvällä, Eri pöydissä) käsikirjoittama elokuva on melkoinen sekasikiö, johon ohjaaja Ralph Nelson (Kedon kukkaset, Iso susi kutsuu, Charly) ei ole saanut kunnon otetta. Paikoitellen erittäin komeasti kuvattu elokuva on tehty vähän jokaiselle jotakin -periaatteella, kun taas itse juoni, tarina ja päähenkilöt jäävät melko ohuiksi. Sen sijaan näyttelijäsuoritukset ovat värikkäitä: Bergen on kyllä hyvä ja kiinnostava monellakin eri tavalla, mutta Straussin roolisuoritus on hyvin epätasainen. Donald Pleasence tekee loisteliaan sivuosan huonohampaisena asekauppiaana.

 
LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

Uusintapainoksena saatavilla vain osana Cowboy Classics Vol 1. -DVD-kokoelmaa (2016). Julkaistu aiemmin myös Blu-ray-tallenteena.