Sanctum (2011)

Pian Avatarin (2009) jälkeen ohjaaja-tuottaja James Cameron hyödynsi elokuvassaan käytettyä 3D-teknologiaa ja kallista vedenalaiskuvaustekniikkaa tuottamassaan Sanctumissa. Yhdysvaltalais-australialaisen yhteistuotantoelokuvan päätekijät ja osa näyttelijöistä ovat australialaisia, eikä elokuvalla ole sen enempää kokenutta ohjaajaa tai käsikirjoittajia kuin nimekkäitä näyttelijöitäkään.

Sanctum alkaa hyvin 1990-lukulaisena pienenä katastrofielokuvana kuvaustaan myöten, ja edetessään elokuva alkaa muistuttaa B-luokan katastrofielokuvan ja dokumenttielokuvan yhdistelmää. Tarina sijoittuu yhteen syvään luolastoon, josta huomattava osa on veden alla. Ihmiskunnalle tuntematonta luolaa on tutkimassa hyvin varustautunut tutkimusryhmä, jonka johtaja (Richard Roxburgh) on kokenut kettu ja kovaluontoinen isä turhautuneelle pojalleen (Rhys Wakefield). Hauska ja ainutlaatuinen, mutta vaativa seikkailu muuttuu eloonjäämistaisteluksi myrskyn alettua. Isän ja pojan on toimittava yhdessä pelastuakseen, eikä tutkimusta rahoittanutta miljonääriäkään (Ioan Gruffudd) sovi jättää taakseen.

Ohjaajana debytoivan Alister Griersonin suoritus on teknisesti pätevä, mutta ensimmäistä kertaa näytelmäelokuvaa kynäilleiden John Garvinin ja Andrew Wightin käsikirjoitus on luokattoman huono ja pelkkä kliseiden summa. Näyttelijöille se ei tarjoa mitään näyteltävää, kuten eräs filmin näyttelijöistä elokuvan tallennejulkaisun lisämateriaaleissa kertookin. Se jo omalta osaltaan kertoo siitä, minkälainen elokuva on tunnepuoleltaan. Hahmot ovat niin yksiulotteisia kuin mahdollista, eikä heidän kohtalonsa jaksa liikuttaa. Näyttelijöistä ainoastaan Roxburghilla on karismaa, esimerkiksi Wakefieldiltä taas ei suoriudu melodramaattisista kohtauksistaan kunnialla, mistä voi toki syyttää myös käsikirjoitusta ja kokematonta ohjaajaa.

Vaikka elokuvan ulkokuvat ovatkin epätarkkoja, ovat kaikki vedenalaiset kuvat ensiluokkaisen hyvin toteutettuja. Sitä, että koko luolasto-osuus on kuvattu studiossa, on vaikea huomata. Tällainen insinööritaide ei kuitenkaan synnytä täysipainoista elokuvaa, ja vaikka tekijöiden teknisestä osaamisesta voikin nauttia, on lopputulos auttamattoman yksipuolinen.

LISÄMATERIAALI:

Kaksi lyhyttä dokumenttia elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: