Muukalainen katosi (1946)
|
THE STRANGER Ohjaus: Orson Welles 1 tunti 30 minuuttia |
Muutamaa päivää vaille 26-vuotiaana esikoiselokuvansa, Citizen Kanen (1941), ensi-iltaan saatellut Orson Welles (1915–1985) on elokuvan historian suurimpia neroja, sivistyneimpiä miehiä ja parhaimpia näyttelijöitä. Siksi onkin ikävää, että hän ohjasi uransa aikana vain kaksitoista pitkää elokuvaa, mutta onneksi niiden taso oli poikkeuksellisen korkea.
Vuonna 1946 valmistunut Muukalainen katosi oli silloin 31-vuotiaan Wellesin kolmas ohjaustyö. Alkuperäistarinastaan Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva kertoo harvinaisen ajankohtaisesta ja kipeästä aiheesta: natsisotarikollisista. Elokuvan päähenkilö on herra Wilson (Edward G. Robinson), liittoutuneiden sotasyyllisyyslautakunnan etsijä, joka filmin alussa laskee yhden natsirikollisen, Konradin (Konstantin Shayne), vapaaksi siinä toivossa, että tämä tahtomattaankin johdattaisi Wilsonin vielä suuremman natsin jäljille. Wilsonin tähtäimessä on Franz Kindler, julkisuudesta poissa pysytellyt natsien taustapiru, jolla oli sormensa pelissä juutalaisten tuhoamisen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kindleristä ei ole juuri mitään tuntomerkkejä, mutta Wilson on optimistinen. Syystäkin.
Konrad johdattaa Wilsonin pieneen yhdysvaltalaiseen maalaiskaupunkiin, johon alle vuosi sitten muuttanut professori Charles Rankin (Welles) kiinnittää Wilsonin huomion. Kaupungin johtohahmoihin lukeutuvan tuomarin tyttären (Loretta Young) nainut Rankin ei ole tyhmä mies, mutta ei Wilsonkaan ole hätiköijä.
Koko yhdysvaltalainen herttainen ja viaton pikkukaupunki kohteliaine ja lämpimine ihmisineen on lavastettu studioalueelle. Tätä on lopputuloksesta mahdotonta huomata, sillä kaikki lavasteet ovat poikkeuksellisen hyviä. Taustaprojisointia ynnä muita uskottavuutta heikentäviä tehosteita on vältelty. Näistäkin syistä Muukalainen katosi on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin, vaikka tietysti aika ja teknologian muutos ei voi tehdä hyvästä elokuvasta huonoa, ainoastaan himmentää sen loistetta. Tässä tapauksessa niin ei ole käynyt.
Robinson oli kokenut elokuvanäyttelijä, joka oli aina hyvä – tässä roolissa suorastaan loistava kaikessa vähäeleisyydessään ja luontevuudessaan. Welles oli näyttelijäilmaisultaan teatraalisempi, mutta ei kuitenkaan sekoittanut kameran edessä oloa teatterilavalla esiintymiseen. Wellesillä oli valtava luontainen karisma, ja tietysti tässäkin elokuvassa hänen roolihahmonsa on paras mahdollinen: erittäin älykäs ja kylmäverinen, pakosalla oleva natsirikollinen, ei mikään asettaan heilutteleva idiootti gangsteri.
Russell Mettyn kuvaus on valon ja varjon juhlaa, Wellesin kuvakerronta millintarkkaa ja tiivistä. Tässä elokuvassa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Ainoat ylilyönnit ovat Loretta Youngin roolisuorituksessa, joka melodramaattisuudessaan ja yliampuvuudessaan toki vastasi oman aikansa standardeja. Wellesin ja Robinsonin rauhallisten roolisuoritusten rinnalla Youngin suurieleinen tulkinta kyllä erottuu, mutta ei sentään pilaa mitään.
Nyt jo kolmannen kerran Suomessa DVD:llä julkaistava elokuva on ensimmäistä kertaa saatavilla hyvällä teknisellä laadulla. Yhdysvaltalainen Kino Classics on digitaalisesti restauroinut elokuvan käyttäen Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmista löytyvää 35 mm:n filmikopiota. Kun tekijöillä ei ole ollut käytettävissään elokuvan negatiivia, ei lopputulos ole tietenkään täydellinen, mutta varsin hyvä – ja epäilemättä tämän paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla tätä filmiä ei ole Suomessa nähty sitten sen teatterilevityksen, jos silloinkaan.
LISÄMATERIAALI:
Billy Wilderin ohjaama keskitysleiridokumentti Death Mills (1945, 22 min), Orson Wellesin sota-aikaisia radio-ohjelmia (98 min), elokuvahistorioitsija Bret Woodin kommenttiraita, kuvagalleria sekä elokuvan traileri.
TALLENNEJULKAISU:
Julkaisija: | Future Film, 2017 |
Tekstitys: | Suomi, ruotsi |
Ääni: | Dolby Digital 2.0 |
Kuva: | 16:9 full frame (1.33:1), mv |
Levyjä: | 1 |
Ikäraja: |
|
Formaatit: | ![]() |