Skiptrace (2016)

Kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun Renny Harlin debytoi elokuvaohjaajana kommunistista Neuvostoliittoa kritisoivalla Jäätävällä poltteella (1986), hän on ohjannut kommunistisessa Kiinassa tuotetun toimintakomedian, jossa ei tietenkään mitenkään viitata politiikkaan. Skiptrace on myös Harlinin ensimmäinen komediaelokuva yli 25 vuoteen, mutta siinä missä Ford Fairlane – rokkidekkari (1990) oli yksi vuosikymmenensä omalaatuisimmista ja hauskimmista toimintakomedioista, Skiptrace on kaikkea muuta kuin omalaatuinen.

Kahden aloittelevan käsikirjoittajan kynäilemässä elokuvassa yhdysvaltalainen korttihuijari Connor (Johnny Knoxville) tekee hyvän tilin hongkongilaisella kasinolla, mutta epäonnekseen joutuu kasinon omistajan tekemän murhan todistajaksi. Connor pakenee hyvän sään aikana Venäjälle, jossa hänen entisen naisystänsä (Sara Forsberg) rikollisisä aikoo pakkonaittaa Connorin raskaana olevalle tyttärelleen. Ennen kuin häitä ehditään viettää, hongkongilaispoliisi Bennie (Jackie Chan) nappaa Connorin mukaansa ja aikoo viedä tämän takaisin Hongkongiin. Bennien kasinolla työskentelevä kasvattitytär (Bingbing Fan) on liemessä tultuaan nähdyksi Connorin seurassa. Bennie lähtee etsimään Connoria saadakseen kasvattityttärensä ulos liemestä.

Hyvin yksinkertaisen juonen ympärille rakennettu Skiptrace ei taatusti yllätä kuin korkeintaan loppupuolella tulevan juonenkäänteensä typeryydellä. Skiptraceen on lainattu kaikkea mahdollista 1980- ja 1990-lukujen yhdysvaltalaisista toimintakomedioista, mikä on synnyttänyt sellaisen elokuvan, jossa kaikki on erittäin tuttua, mutta mikään ei tuo suoraan mieleen jotakin tiettyä elokuvaa. Tietysti Rush Hour -trilogiaa on vaikea olla miettimättä, kun näkee Chanin lyöttäytyvän yhteen yhdysvaltalaisen koomikon kanssa.

Ford Fairlanen nopeatempoisuus, rääväsuisuus, mauton ja anteeksipyytelemätön huumori on Skiptracessa vaihtunut hitauteen ja pyrkimykseen tehdä mahdollisimman viaton elokuva. Skiptracessa tapellaan ja välillä vähän tapetaankin, mutta verta ei milloinkaan nähdä. Elokuvan naiivi viattomuus kääntyy ennen pitkää teoksen eduksi: kun veri ei roisku, eritehuumoriakin on vain yhden vitsin verran ja repliikit eivät ole täynnä kirosanoja, voi katsoja tuntea jonkinlaista nostalgiaa. Ankaralla sensuurilla on tässä mielessä puolensakin.

Yli kuusikymppinen Jackie Chan on edelleen hyvässä kunnossa ja yhtä hauska kuin aiemminkin, mutta ikääntymiselleen hänkään ei voi mitään. Skiptracessa vanhentuneen ja hidastuneen taistelulajiekspertin taidonnäytteitä yrittää esitellä ohjaaja, jolla ei ole aiempaa kokemusta tällaisista filmeistä. Harlinin toimintaelokuvissa on aina tapeltu asein, ei nyrkeillä ja viekkaudella. Koko elokuvasta puuttuu vauhti, jota toiminta- ja komediaelokuvat vaativat toimiakseen ja jonka Harlin on aiemmin hallinnut paremmin kuin monet nimekkäämmät kollegansakin. Chan ja Knoxville muodostavat hieman vanhan ja väsyneen pääosakaksikon, mutta heidän seurassaan viihtyy hyvin. Parhain huumori on saatu mukaan toimintakohtauksiin.

 
LISÄMATERIAALI:

Lisämateriaalia ei ole.

BLU-RAY-JULKAISU: