taksikuskibd

TAXI DRIVER
Yhdysvallat 1976

Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Paul Schrader
Tuotanto: Michael Phillips, Julian Phillips
Pääosissa: Robert De Niro, Jodie Foster, Albert Brooks

1 tunti 54 minuuttia

Martin Scorsesen ura pitkien elokuvien ohjaajana alkoi jo vuonna 1967 miehen ollessa vasta 24-vuotias. Alle kymmenen vuotta myöhemmin hän oli yksi maailman puhutuimmista elokuvaohjaajista Taksikuskinsa (1976) ansiosta. 40 vuotta myöhemminkin Taksikuski on yhä modernin yhdysvaltalaisen elokuvan kärkiteoksia.

Paul Schraderin käsikirjoittama elokuva seuraa Travis Bickleä (Robert De Niro), alle kolmikymppistä Vietnamin sodan veteraania, joka on sotimisensa jälkeen muuttanut New Yorkiin. Travis kärsii unettomuudesta, kenties sotamuistojensa takia. Hän on myöskin erittäin yksinäinen ihminen, sellainen, jota tänä päivänä kutsuttaisiin syrjäytyneeksi. Unenpuute, sotakokemukset ja ympäröivä maailma saavat Travisin hulluuden partaalle.

Koska Travis ei saa unta, hän värväytyy taksinkuljettajaksi ja alkaa hoitaa yövuoroja. Työssään hän törmää kaikenlaisiin ihmisiin, useimmiten sellaisiin, joita hän halveksuu: sutenööreihin, ilotyttöihin, narkkareihin, elostelijoihin ja mustasukkaisiin seinähulluihin. Yksi epämiellyttävä uusi tuttavuus on 13-vuotias ilotyttö (Jodie Foster), jonka ammatinvalintaa Travis ei tietenkään voi sietää.

New Yorkin katukuvaa värittivät presidentinvaalimainokset. Presidenttiehdokas Palentinen kampanjatoimistossa työskentelee kuvankaunis Betsy (Cybill Shepherd), johon Travis ihastuu. Öiden vaihtuessa toiseen Travis alkaa tulla yhä hullummaksi, radikalisoitua ja matka räjähtämispisteeseen lyhenee lyhenemistään.

Taksikuskin maailmankuva on niin koruton ja kyyninen, ettei sen kaltaista teosta juuri olisi voinut muulloin tehdä kuin realistisella ja kyynisellä 1970-luvulla. Silloin yhdysvaltalainen elokuva eli toista kukoistuskauttaan, jonka tuottamiin helmiin Taksikuski ehdottomasti lukeutuu. Samalla se on myöskin mittavan uran tehneiden De Niron ja Scorsesen suurimpia saavutuksia, monien mielestä suurin saavutus. De Niro on tehnyt värikkäämpiä ja näyttävämpiä roolisuorituksia, mutta harvoin jos koskaan yhtä vakuuttavaa jälkeä kuin tässä elokuvassa.

Scorsesen mestarillinen kerrontatyyli luo Taksikuskiin aivan omanlaisena tunnelman. Michael Chapmanin sävykäs, eläväinen ja toisinaan jopa dokumentaarinen kuvaus sekä maestro Bernard Hermannin erittäin tehokas musiikki maalaavat kuvan vastenmielisestä, likaisesta kaupungista, jonka jonkun Travisin kaltaisen olisi ”puhdistettava”. Koko kaupunki on täynnä moraalittomuutta ja laittomuuksia. Kaikkein näkyvin merkki yhteiskunnan rappiotilasta on pornoelokuvateattereiden määrä, mihin Travis näyttää suhtautuvan kaksijakoisesti. Travis istuu illasta toiseen katsomassa tuon lajityypin viimeisimpiä saavutuksia, koska oudon miehen on vaikea luoda aitoja ihmiskontakteja.

Taksikuski on 40 vuotta valmistumisensa jälkeenkin ajankohtainen elokuva, kenties ajankohtaisempi kuin valmistuessaan. Se on äärimmäisyyksiin menevä kuvaus syrjäytymisestä ja radikalisoitumisesta, mutta myöskin kaunistelematon, kyyninen kuva yhteiskunnasta, joka ruokkii tällaisia vastareaktioita. Elokuvan tarina on väkevä, mutta vasta Scorsesen valitsema visuaalinen ja tekninen toteutustapa tekee siitä suuren mestariteoksen.

tahtitahtitahtitahtitahti

 
LISÄMATERIAALI

Vuonna 2016 kuvattu 40-minuuttinen paneelihaastattelu, Scorsesen ja Schraderin vuonna 1986 nauhoitettu kommenttiraita sekä useita dokumentteja.


BLU-RAY-JULKAISU

  Julkaisija: Universal Sony
  Tekstitys: Suomi, norja, tanska, ruotsi, ym.
  Ääni: DTS-HD Master Audio 5.1
  Kuva: 16:9 (1.85:1)
  Levyjä: 1

16

blu ray dvd