Mother's Day (2016) [Blu-ray]

Garry Marshallin (1934–2016) kahdeksastoista ja viimeinen elokuvaohjaus Mother’s Day on Ystävänpäivä- ja New Year’s Eve -elokuvien aloittaman trilogian päätösosa. Trilogian aiemmatkaan osat eivät olleet hyviä, mutta Mother’s Day on vielä niitäkin huonompi. Onneksi se sai niin vähän katsojia, ettei sarja tule jatkumaan.

Äitienpäivän ympärille kehitellyssä tarinassa nuori adoptiolapsi (Britt Robertson) on perustanut perheen brittiläisen miehensä (Jack Whitehall) kanssa, vaikka etsiikin vielä itseään. Tyttärensä adoptoitavaksi antaneesta naisesta (Julia Roberts) on tullut ostoskanavan ansiosta monimiljonääri. Ex-miehensä (Timothy Olyphant) kanssa hyvin juttuun tuleva perheenäiti (Jennifer Aniston) kaipaa rakkautta elämäänsä. Vaimonsa menettänyt perheenisä (Jason Sudeikis) kaipaa rakkautta elämäänsä. Sisarukset (Kate Hudson ja Sarah Chalke) ovat katkaisseet välinsä tuomitsevaan äitiinsä (Margo Martindale), koska tämä ei hyväksynyt toisen tyttärensä intialaista miesystävää eikä varmaan hyväksyisi esikoistyttärensä lesbouttakaan.

Mother’s Day ei hetkeäkään hymyilytä, viihdytä saati naurata – ilmeisesti sen kuitenkin pitäisi olla komedia. Draamanakaan se ei toimi, koska sen henkilökuvaus on ohutta eikä sillä ole mitään uutta sanottavaa ja vanhoja asioita ei ole osattu kertoa kiinnostavasti. Roolisuoritukset ovat, tilanteen huomioiden, mitä ovat. Pari hyvää näyttelijää menee hukkaan, mutta osaa roolin ja filmin laatu ei ole selvästi kiinnostanutkaan, ei ainakaan yhtä paljon kuin pienestä työmäärästä saatava suuri palkkio (Robertsille maksettiin neljästä kuvauspäivästä kolme miljoonaa dollaria).

Suurin syy Mother’s Dayn (jonka nimeä elokuvan täkäläinen levittäjä ei vaivautunut suomentamaan, kuten ei New Year’s Evenkään nimeä) huonouteen on sen surkea käsikirjoitus, jonka surkeudelle saattaa olla hyvin yksinkertainen selitys. Elokuvalla on kolme käsikirjoittajaa, joista vain yhdellä on aiempaa käsikirjoitusta elokuvakäsikirjoituksen laatimisesta ja siitäkin on ehtinyt kulua kymmenen vuotta. Käsikirjoituksen tasoa ei ole ollut vahtimassa ainakaan Ystävänpäivän ja New Year’s Even tuottanut New Line Cinema, sillä Mother’s Daylla on eri tuotanto- ja levitysyhtiöt kuin sarjan aiemmilla osilla.

Marshallin ohjaustyöt eivät ole milloinkaan olleet visuaalisesti näyttäviä, mutta osa niistä sentään on täyttänyt valkokangaselokuvalle asetetut standardit. Mother’s Day ei totisesti ole yksi niistä; se on kuvauksen ja kuvakokojen sekä tarinankerronnallisten puitteidenkin osalta silkka televisiotuotanto.

Monet ovat sanoneet ja usein historia on sen osoittanut, että elokuvaohjaajat eivät parane vanhetessaan. Marshall ei ainakaan parantunut, vaikka hän ei milloinkaan erityisen korkealle yltänytkään. On kuitenkin ikävää, että Pretty Womanin (1990) kaltaisen oman aikansa populaarin merkkiteoksen ohjaaja teki uransa viimeisinä töinä täysin mielikuvituksettomia ja kunnianhimottomia mukakomedioita.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU