Youth (2015) [Blu-ray]

Italialaisohjaaja Paolo Sorrentino nousi maailmanmaineeseen Suurella kauneudella (2013), kaksi- ja puolituntisella fellinimaisella tutkielmalla ikääntymisestä, elämästä ja kauneudesta. Sorrentinon seitsemäs pitkä elokuva Youth on selvä Suuren kauneuden hengenheimolainen, mutta kompaktimpi paketti ja vähemmän vertauskuvallinen. Suuressa kauneudessa oli nähtävillä paljon yhtymäkohtia Fellinin Ihanaan elämään (1960), mutta niin on Youthissakin samanlaisia piirteitä kuin Fellinin 8½:ssa (1962). Mistään kopioista ei suinkaan ole kyse, mutta vaikutteet ovat näkyviä.

Silmiä hivelevän kauniin sveitsiläisen vuoristomaiseman ympäröimä hotelli on saanut vieraakseen useammankin taiteilijan. Mick (Harvey Keitel) on iäkäs elokuvaohjaaja, joka käsikirjoittaa joutsenlauluaan yhdessä nuorten käsikirjoittajakumppaniensa kanssa. Mickiä painaa aiempien elokuvien huono menestys ja hänen itsensä uudelle projektilleen antama harvinaisen suuri merkitys.

Mickin vanha ystävä Fred (Michael Caine) on maailmankuulu säveltäjä, joka on jäänyt eläkkeelle ja menettänyt elämänilonsa. Vaimoaan hän ei ole ottanut lomalle mukaan, mutta sen sijaan tytär Lena (Rachel Weisz) on isänsä apuna. Kaunis, mutta aikuinen Lena saa huomata, miltä tuntuu, kun puoliso jättää nuoremman naisen (Paloma Faith) takia. Jimmy (Paul Dano) on merkitystä etsivä kassahittien näyttelijä. Onpa paikalla myöskin liikalihava Diego Maradona (Roly Serrano).

Youthissa on Suuren kauneuden tapaan runsaasti kahdenkeskisiä keskusteluja syvällisistä ja pinnallisistakin asioista. Vakavat keskustelunaiheet ovat mielenkiintoisia, mutta niiden joukossa on myös runsaasti huumoria. Cainen ja Keitelin kaltaisten legendojen näyttelijätyötä on ilo seurata, varsinkin, kun kummallakin on hyvä rooli. Myös Lenan ja Jimmyn roolihahmot ovat mielenkiintoisia, joista Weisz ja Dano suoriutuvat erinomaisesti. Weisz tekee jopa yhden uransa parhaimmista töistä.

Sorrentino ottaa Keitelin ja ikääntyvänä filmitähtenä nähtävän Jane Fondan roolihahmojen kautta kantaa elokuvan nykytilaan. Sorrentinon väitteet asioiden nykytilasta ovat kaikille tuttuja, mutta esimerkiksi juuri Youth osoittaa, ettei väite television ylivoimasta pidä paikkansa. Paljon näitä väitteitä kiinnostavampia ovat Cainen ja Keitelin roolihahmojen kahdenkeskiset keskustelut ja mietteet vanhenemisesta. Ne ovat konstailemattomia, kansantajuisia.

Visuaalisesti Youth on vielä paljon Suurta kauneutta näyttävämpikin. Sorrentino yhdistää musiikin ja lähes staattiset kuvat mestarin ottein. Youthissa ei ole vain yksittäisiä kauniita kuvia, vaan se on kokonaisuudessaan erittäin kaunista, värikästä katseltavaa. Mukana on sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita on totuttu näkemään juuri eurooppalaisten mestariohjaajien elokuvissa: tästä paras esimerkki on yksi kuva, jossa Keitel ja Caine kävelevät mäkeä ylös, kun vastaan tulee polkupyörää keula ilmassa ajava poika.

Youthissa yhdistyvät erinomaisesti filosofoiva ote ja valtavirtaelokuva. Tarina on helposti ymmärrettävä, mutta ajatuksia herättävä, toisaalta taas näyttelijät ovat erittäin tunnettuja, mutta elokuvan rauhallinen rytmi ja tunnelma ovat kaukana suuren yleisön mausta.

 
LISÄMATERIAALI

Trailereita.

BLU-RAY-JULKAISU