My Fair Lady (1964) [Blu-ray]

Käsikirjoittaja-lauluntekijä Alan Jay Lerner ja säveltäjä Frederick Lowe osuivat kultasuoneen keksiessään muuttaa George Bernard Shaw'n Pygmalion-näytelmä musikaalimuotoon. Sen verran onnistunut oli heidän My Fair Lady -nimen saanut musikaaliversionsa, että se lienee tänä päivänä Shaw'n näytelmää tunnetumpi.

Warner Bros. -studion johtaja Jack L. Warner itse tuotti Lernerin ja Lowen musikaalista elokuvaversion, joka sai fantastisen yleisömenestyksen ja kahdeksan Oscar-palkintoa. Kumpikaan ei ihmetytä, sillä George Cukorin ohjaama My Fair Lady on musikaalielokuvien aivan ehdotonta parhaimmistoa.

Elokuvan juoni ja tarina ovat varsin yksinkertaisia, mutta elokuvan viehättävyys on tunnelmassa, teknisessä ja taiteellisessa toteutuksessa sekä näyttelijäsuorituksissa. Rex Harrison näyttelee fonetiikan asiantuntijaa, professori Henry Higginsiä, joka lyö kollegansa (Wilfrid Hyde-White) vetoa siitä, että hän kykenee kuudessa kuukaudessa muuttamaan rääkkyvän, kielioppia taitamattoman kukkaistyttö Eliza Doolittlen (Audrey Hepburn) niin salonkikelpoiseksi, ettei kukaan usko tätä muuksi kuin ylhälistönaiseksi. Pian Elizan perässä on niin hänen alkoholisti-isänsä (Stanley Holloway), joka toivoo Higginsin katon alle päässeestä tyttärestään paria lanttia, ja nuori ylhälistömies (Jeremy Brett), mutta äksyilevä, lähes kaikkia kuin alempiaan kohteleva Higgins vaan ei tunnu Elizasta kiinnostuvan muussa kuin ammatillisessa mielessä.

Hepburn itse laulaa vain yhden elokuvan lukuisista lauluista, muutoin hänen äänenään kuullaan Marni Nixonia. Harrisonin ”laulunumerot” ovat itse asiassa vain puhetta. Vaikka lauluja on monia, ne ovat varsin lyhyitä (ja hyviä), eivätkä aivan tolkuttomasti lisää elokuvan pituutta. Silti filmille on kertynyt pituutta ruhtinaalliset 170 minuuttia, mutta siinä ei ole tippaakaan liikaa. Tunnelma on niin erinomainen, iloinen, onnellinen ja romanttinen, että sen parissa viihtyy.

My Fair Lady ei suotta voittanut kahdeksaa Oscariaan. Värifilmi on upeasti kuvattu ja eritoten lavastus ja puvustus ovat parasta mahdollista tahoa. Se, että kaikki on kuvattu studiossa, ulkokuvia myöten, oli vielä ajan tyyliä ja Cukorin kaltaiselta vanhalta ohjaajalta odotettavaakin. Tämä toteutustapa kuitenkin korostaa elokuvan teatteritaustaa. Cukorin käsissä tarinasta on kuitenkin tullut kevyt ja se kulkee erittäin hyvin. Cukorin kerronta on vahvaa niin dramaturgisesti kuin visuaalisestikin.

Harrison voitti Oscarin parhaasta miespääosasta, mutta iki-ihana, aina valovoimainen Hepburn ei saanut edes Oscar-ehdokkuutta. Liekö siihen vaikuttanut se, että hän ei itse laulanut laulujaan – vai se, ettei ennakkovalintaraati erota hyvää huonosta.

My Fair Ladyn tuore 4K-masteroitu Blu-ray-julkaisu on tekniseltä laadultaan täydellinen, mutta minkäänlaista lisämateriaalia siitä ei löydy.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU