Blackhat (2015) [Blu-ray]

Digikuvauksesta innostuneen Michael Mannin, 72, ensimmäinen elokuva lähes kuuteen vuoteen on silkka pettymys. Suurkaupungin hain, Manhunterin, Viimeisen mohikaanin, Heat – ajojahdin, The Insiderin ja Collateralin ohjaajalta on vaikea hyväksyä Blackhatin kaltaista ylipitkää ja alikäsikirjoitettua elokuvaa, jossa kierrätetään kaikki tarjolla olevat kliseet.

Kahden Adam Sandler -komedian apulaisleikkaajana aiemmin työskennelleen Morgan Davis Foehlin esikoiskäsikirjoituksessa on vahvasti nykyaikaan sidoksissa oleva aihe, kyberterrorismi, mutta aihetta käsitellään tylsästi ja liian tuttua kaavaa noudattaen. Kiinassa tapahtuu ydinvoimalaonnettomuus, jonka aiheuttajaksi paljastuu salaperäinen hakkeri. Kiinalainen alan asiantuntija (Leehom Wang) ja – tietystikin – hänen siskonsa (Wei Tang) lähtevät Yhdysvaltoihin tapaamaan Nick Hathawayta (Chris Hemsworth), vankilassa pitkää tuomiota istuvaa hakkeria, jota vankilaelämä ei ole musertanut. Nick neuvottelee itselleen hyvän palkkion siitä hyvästä, jos hänen onnistuu auttaa vanhaa kiinalaista ystäväänsä, tämän siskoa, koko Kiinaa ja vieläpä koko Yhdysvaltoja selvittämällä hakkerin henkilöllisyyden.

Blackhatin kuvaus hakkeroinnista, kyberterrorismista, on asiantuntijalausuntojen mukaan erittäin autenttinen, mutta maallikkokatsojan silmissä se ei eroa monissa muissa elokuvissa nähdyistä tapauksista käytännössä lainkaan – se ei tokikaan ole elokuvan vika. Vielä enemmän tuttu on elokuvan juoni, henkilöhahmot ja näiden toiminta. Kaikki on niin perin tyypillistä tämän lajityypin elokuvalle. Kun selvästi jännittäväksi ja hauskaksikin tarkoitetussa kohtauksessa naispoliisi uhkailee tietojaan panttaavaa pörssimiestä verotarkastuksella, pitäisi katsojan ilmeisesti revetä riemusta – puhumattakaan siitä, mitä päähenkilöiden välillä tapahtuu elokuvan aikana.

Mannin edellisen filmin, Public Enemiesin (2009), tapaan Blackhat on kuvattu digitaalisesti ja vieläpä siten, että kaikkien nopeiden liikkeiden aikana kuva alkaa nykiä pahemman kerran. Kuva muistuttaa monissa kohtauksissa enemmän TV-uutisia kuin elokuvaa, vaikka pääosin pysytellään elokuvamaisuudessa. Mannin kyvyt tarinankertojana pääsevät esille vain hetkittäin, etenkin elokuvan lopussa, joka toimii huomattavasti paremmin kuin sitä edeltävä reilu puolitoistatuntinen.

LISÄMATERIAALI

Kolme dokumenttia.

BLU-RAY-JULKAISU