The Man Who Fell to Earth (1976) [Blu-ray]

Walter Trevisin romaaniin pohjautuva The Man Who Fell to Earth on 1970-luvun omaperäisimpiä science fiction -elokuvia, jossa yhdistyvät huippuunsa hiotut, kauniit ja surrealistiset kuvat hyvin arkisiin, realistisiin kuviin. Ohjaaja Nicolas Roegin elokuvista se lieneekin kaikkein näyttävin.

Elokuvan pääosassa nähdään kolmikymppinen David Bowie uransa ensimmäisessä varsinaisessa filmiroolissa. Niin Ziggy Stardustina kuin omana itsenäänkin tunnetuksi tullut brittirokkari tulkitsee Maahan jostakin ulkoavaruudesta saapuvaa muukalaista, joka löytää itsensä Yhdysvalloista, myy kotiplaneetalle jääneen vaimonsa sormuksen ja sen rahan turvin, mutta ennen kaikkea ylivoimaisella tietämyksellään tekee itsestään upporikkaan miehen. Hyvin vähän puhuvan, vedestä suunnattomasti nauttivan ja televisioon täysin hurahtavan Newtonin seuraan liittyy matkan varrella niin naisia (Candy Clark) kuin liikekumppaneita (Buck Henry) ja alaisia (Rip Torn), jotka eivät saa selvää siitä, mikä Newton on miehiään – vai onko hän ylipäätään edes ihminen. Newtonin rahanhimoonkin tuntuu olevan jokin muu syy kuin rikkaaksi tuleminen.

Toki salaperäinen ja omalaatuisen näköinen Newton on elokuvan roolihahmoista kiinnostavin, mutta Clarkin ja Tornin roolihahmot ovat värikkäämpiä. Newtonin seuraan melkeinpä väkisin liittyvä ja pian tämän kanssa yhteisen elämän aloittava Mary-Lou on rakkaudenkipeä, hieman surullinen tapaus, joka on kaulaansa asti rakastunut melkeinpä katatoniseen muukalaiseen. Tornin näyttelemä keski-ikäinen yliopistoprofessori viettää railakasta poikamieselämää ja nai kahdeksantoistakesäisiä oppilaitaan, kunnes kehittää itselleen pakkomielteen Newtonin johtamasta yhtiöstä, jonka palkkalistoille hän aikoo päästä. Buck Henry nähdään Newtonin lakimiehenä, joka katselee maailmaa paksujen pullonpohjasilmälasien läpi.

Roegin elokuvassa on kyllä juoni, jota pääosin seurataan melko uskollisesti, mutta yksittäiset, toinen toistaan erikoisemmat kohtaukset ovat elokuvan sielu – myös ne kohtaukset, jotka eivät välttämättä edistä juonta mitenkään. Näistä kohtauksista kaksi nousee ylitse muiden, Newtonin ”paljastuminen” sekä Newtonin ja Mary-Loun jälleennäkeminen, jotka painuvat mieleen, sen verran vaikuttava on edellinen ja psykedeelinen jälkimmäinen kohtaus.

Melkeinpä katatonisen Newtonin elämä ja maailma on samanaikaisesti erittäin värikäs että myöskin seesteinen. Melua syntyy korkeintaan silloin, kun hän innostuu tuijottamaan montaa televisioruutua samaan aikaan – tai Mary-Lou menettää jälleen hermonsa puhumattomaan mieheen. Hissunkissun elelee myös Henryn näyttelemä lakimies, mutta Tornin näyttelemän professorin elämä toimii hyvänä kontrastina kaikelle muulle. Jos Newtonin elämä on scifiä ja Mary-Loun draamaa, niin professorin elokuva on silkkaa komediaa.

Visuaalisesti erittäin ansiokas elokuva tuo parissakin asiassa mieleen Sidney Lumetin samanvuotisen Kasvot kuvaruudussa -klassikon. Roeginkin elokuvaan liittyy televisio, mutta Lumetin elokuva oli osuva tulevaisuudenvisio siitä, mitä televisio tulee olemaan, kun taas Roegin elokuva on kestänyt aikaa myös siksi, että siinä kuvataan (toisinaan vain verbaalisesti) tietotekniikan kehittymistä – aikaa, jolloin koneet korvaavat ihmiset ja toisaalta myös sitä, mitä työnantajat tällä toiminnalla menettävät.

Jälkikäteen on hyvä ihmetellä, miksei The Man Who Fell to Earth päässyt aikanaan Suomessa teatterilevitykseen. Nyt se on kuitenkin saatu Blu-raylle, vihdoinkin. Se ei ole virheetön elokuva, mutta harvassa filmissä on yhtä paljon karaktääriä.

LISÄMATERIAALI

Watching the Alien -dokumentti sekä Nicolas Roegin, David Bowien, käsikirjoittaja Paul Mayersbergin ja kuvaaja Anthony Richmondin haastattelut.

BLU-RAY-JULKAISU