Hateship Loveship (2013) [Blu-ray]

HATESHIP LOVESHIP
Yhdysvallat 2013

Ohjaus: Liza Johnson
Käsikirjoitus: Mark Poirier
Tuotanto: Michael Benaroya, Cassian Elwes, ym.
Pääosissa: Kristen Wiig, Guy Pearce, Hailee Steinfeld

1 tunti 41 minuuttia

Sarah Polleyn Away from Herin (2006) jälkeen toinenkin Alice Munron novelli on päätynyt filmattavaksi. Hiljaisen ja älykkään pienen budjetin draamakomedian Smart People (2008) käsikirjoittaneen Mark Poirierin kynäilemä Hateship Loveship on jälleen yksi niistä laadukkaista yhdysvaltalaisista independent-elokuvista, joissa on kassamagneeteista tuttuja näyttelijöitä.

Komediarooleistaan parhaiten tunnettu Kristen Wiig näyttelee hyvin hiljaista ja ilmeetöntä Johannaa, joka on viime ajat työskennellyt vanhan rouvan henkilökohtaisena avustajana. Kun rouva kuolee, paikallinen pastori järjestää Johannalle uuden työpaikan Iowasta. Sinne saavuttuaan Johanna pääsee osaksi aivan toisenlaista kotia. Hänen tehtävänsä on huolehtia teini-ikäisestä Sabithasta (Hailee Steinfeld), joka asuu yhdessä isoisänsä (Nick Nolte) kanssa. Tytön äiti on kuollut veneonnettomuudessa, josta isoisä syyttää venettä ohjannutta Sabithan isää, Keniä (Guy Pearce), alkoholistia ja narkomaania.

Jonkin verran aikaa on ehtinyt kulua onnettomuudesta, jonka jälkiseuraamuksena Ken istui vankilassa ja on nyt erotettu tyttärestään. Valehteleva ja läheisiltäänkin varasteleva Ken on ilmiselvästi pohjimmiltaan hyvä ihminen, kun taas Johanna ei ole mitään muuta kuin hyvä ihminen – ja tylsä.

Kun Johanna saa Keniltä kirjeen ja päättää siihen vastata, Sabitha ja tämän paras ystävä Edith (Sami Gayle) aikovat hieman pelleillä Johannan kustannuksella. He tekeytyvät Keniksi ja ehdottavat keskustelun jatkamista sähköpostitse. Kun pilanteon kohteena on hyväuskoinen ihminen, onnistuvat he tehtävässään, jonka seuraamukset ovat yllättäviä – heille, eivät elokuvan katsojalle.

Hateship Loveshipin tunnistaa helposti naisen ohjaamaksi elokuvaksi. Ensinnäkin sen tarina ja henkilöt sopivat hyvin nimenomaan naisen ohjattavaksi, ei vain siksi, että päähenkilö on nainen, vaan koska kyseessä on hyvin realistinen tarina muutamista ihmisistä, siinä on pari rakkaustarinaa ja tärkeässä osassa on nuoren naisen, Sabithan, kasvutarina. Naisohjaaja varmastikin ymmärtää paremmin teini-ikäisten tyttöjen maailmaa kuin miesohjaaja, ja se näkyy lopputuloksessa.

Liza Johnsonin elokuva on hyvin rauhallinen kaikilta osin; äänimaailmaltaan, rytmiltään ja ihmiskuvauksiltaan. Yllättävä se ei ole, mutta sen tunnelma ja päähenkilöt ovat miellyttäviä, hyvin tehtyjä ja hyvin näyteltyjä – ja lisäksi siinä on vieläpä ainakin hetkeksi mieleenpainuva loppukuva, joka toimii erinomaisesti.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

BLU-RAY-JULKAISU