Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) [Blu-ray]

ALL QUIET ON THE WESTERN FRONT
Yhdysvallat 1930

Ohjaus: Lewis Milestone
Käsikirjoitus: George Abott, Maxwell Anderson, Del Andrews
Tuotanto: Carl Laemmle Jr.
Pääosissa: Louis Wolheim, Lew Ayres, John Wray

2 tuntia 16 minuuttia

107-vuotiaaksi eläneen George Abottin (1887–1995) käsikirjoittama Länsirintamalta ei mitään uutta ei ole ainoastaan sotaelokuvan klassikko tai melko harvinainen 1. maailmansota -elokuvien edustaja, vaan myöskin kaikkien aikojen paras sotaelokuva.

Erich Maria Remarquen (1898–1970) omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva elokuva kertoo ensimmäisestä maailmansodasta nuorten saksalaispoikien näkökulmasta. Elokuvassa Saksa ja saksalaiset eivät kuitenkaan ole häviävä osapuoli – sitä ovat kaikki sotaan osallistuvat. Nuoria saksalaisia miehiä paatoksellisilla, isänmaallista henkeä nostattavilla palopuheillaan innoittava opettaja saa ylipuhutuksi kaikki luokkansa pojat värväytymään armeijaan ja sotimaan isänmaansa puolesta.

Alle kaksikymmenvuotiaat pojat saavat harjoitusvaiheessa huomata, mitä sotilaselämä on ja miten sodan poikkeusolosuhteet vaikuttavat arkielämässä täysin tavallisiin ihmisiin, reservin kersantteihin ja muihin ylempiarvoisiin. Kun pojat lähetetään rintamalle, he saavat oppia jotakin aivan muuta: kuolemaan. Yksi toisensa jälkeen kaatuu mitä kivuliaammin tavoin, ja näistä kuolemista kauneus ja kunnia ovat kaukana. Nuoret sotilaat ja heitä vanhemmat kohtalontoverit ymmärtävät, että sota on turhaa, mutta heidän panoksensa ja uhrauksensa sen eteen eivät sitä ole. Sankarikuolemakaan ei mieltä pahemmin lämmitä, kun joutuu kuolemaan jo ennen kuin elämä on edes alkanut.

Lewis Milestonen elokuva kuvaa melkeinpä kaikkea, mitä sotaelokuvalta voisi odottaa. Psykologinen puoli on luonnollisestikin vahvassa roolissa, mutta huomiotta eivät jää myöskään sellaiset sodan kokeneille arkipäiväiset asiat kuin nälkä. Suoranainen pakokauhu valtaa mielen, kun joutuu viikon päivät olemaan poterossa tykkien jyskeessä ja pommin räjähdellessä kivenheiton päässä. Yön viettäminen samassa pommikuopassa pistiniskusi takia kuolemaa tekevän vihollisen kanssa on silmät avaava kokemus.

Milestonen elokuvan valmistumisesta ei mennyt kymmentäkään vuotta, kun saatiin jo toinen maailmansota aloitetuksi. Uskottavia, koskettavia ihmiskohtaloita kuvaava, erittäin sodanvastainen ja osittain näistä seikoista huolimattakin harvinaisen viihdyttävä elokuva ei tehonnut yleisöön siten kuin sen olisi pitänyt: näyttää sodan rumuus ja opettaa niitä, jotka sotimisesta haaveilevat. Mutta eivät sitä uskoneet nekään elokuvan nuoret pojat, jolle sodan kokenut ja elämän varjopuolen nähnyt sotilas kertoi, ettei sodassa ole mitään kaunista.

Ohjaaja Milestonen ura alkoi jo mykkäelokuvan aikaan 1910-luvun lopulla, joka ei tule yllätyksenä, kun katsoo hänen kädenjälkeään: se on puhdasta elokuvaa, tarinaa kerrotaan kuvallisin ja elokuvan keinoin. Äänielokuvan hyvin nuoret perinteet näkyvät siinä, ettei sitä vielä ole osattu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla – äänimiksauskin lienee ollut varsin alkeellisella tasolla tätä filmiä tehtäessä. Mutta kun ääni erottuu, se on mahtavaa kuunneltavaa: sotakohtaukset tykistökeskityksineen ovat niin kuva- kuin äänimaailmaltaankin tavattoman komeita. Ehkä sota on sillä tavalla kaunis, sittenkin.

Milestone käyttää läpi koko elokuvan hyödykseen kamera-ajoja ja välttää staattista kuvaa. Kameratyöskentelyltään Länsirintamalta ei mitään uutta ei ollut ainoastaan monia muita aikansa elokuvia edellä – se on sitä myös tänä päivänä, jolloin visuaalisuuden painoarvoa tunnutaan väheksyvän kaikissa muissa elokuvissa kuin niissä, joissa ei ole mitään muuta sisältöä. Milestonen elokuvassa yhdistyvät tasokkaat näyttelijäsuoritukset ja ihmiskohtaloiden koskettavat kuvaukset visuaaliseen hienouteen.

LISÄMATERIAALI

Samanaikaisesti tehty mykkäversio väliteksteineen ja elokuvan esittely SD-laadulla sekä pari uutta dokumenttia Universal-studion historiasta HD-tasoisina.

BLU-RAY-JULKAISU