Violet & Daisy (2011)

VIOLET & DAISY
Yhdysvallat 2011

Ohjaus: Geoffrey Fletcher
Käsikirjoitus: Geoffrey Fletcher
Tuotanto: Geoffrey Fletcher, John Penotti, Bonnie Timmermann
Pääosissa: Saoirse Ronan, Alexis Bledel, James Gandolfini

1 tunti 24 minuuttia

Geoffrey Fletcherin ensimmäinen filmattu käsikirjoitus oli Sapphiren romaaniin pohjalta syntynyt Precious (2009), josta Lee Daniels ohjasi ankeudessa, surussa ja ahdistuksessa rypevän pahan mielen elokuvan. Fletcherin kirjoittama ja myös ohjaama Violet & Daisy on värikkäämpi, kevyempi ja siksi tehokkaampi kertomus nuorten naisten ahdingosta.

Violet & Daisyn kuvausten aikaan Saoirse Ronan oli 16-vuotias ja Alexis Bledel 29-vuotias, mutta sitäkin nuorekkaamman ulkonäön ansiosta Bledel oli jälleen palkattu näyttelemään juuri teini-iän ylittänyttä nuorta tyttöä. Bledelin näyttelemä Violet ja Ronanin Daisy ovat parhaat ystävykset ja työtoverit, jotka hankkivat elantonsa palkkatappajina. Miten he ovat tehtävään päätyneet, siitä ei puhuta lainkaan. Käännekohdaksi kaksikon elämässä tulee epätavallinen ”keikka”, James Gandolfinin näyttelemän roiston tappaminen. Tuo roisto on kuitenkin vain tavallinen, sydämellinen mies, jonka tarina alkaa kiehtoa näitä kahta nuorta ja ehkä saa heidän elämänsä palaamaan oikeille raiteilleen.

Työnsä ulkopuolella Violet ja Daisy ovat tavallisia nykypäivän teini-ikäisiä tyttöjä, jotka eivät vielä ole aikuistuneet. He ”fanittavat” pop-laulajatarta ja haaveilevat tämän keikalle pääsystä sekä tähden nimikkomallistoon kuuluvan mekon hankinnasta. Se, miksi ja miten he ovat päätyneet palkkatappajiksi jää katsojan päätettäväksi. Ehkä ohjaaja-käsikirjoittajan mielestä videopelien ja elokuvien antama kuva tappamisesta ja tapetuksi tulemisesta on syynä siihen, miksi Violet ja Daisy ottavat työnsä kevyesti ja melkeinpä leikkinä, tai ehkä siitä tulisi syyttää heidän vanhempiaan, joihin kumpikaan ei pidä yhteyttä.

Keskeneräiseltä tuntuvan käsikirjoituksen vastapainona on ansiokas visuaalinen toteutus, hyvin tehty äänimaailma ja hyvä rytmi, jotka yhdessä luovat miellyttävän tunnelman. Syksyinen New York on kaunis, haikea ja romanttinen tapahtumapaikka. Äänisuunnittelussa ns. luonnolliset äänet korostuvat, puhetta on lopulta melko paljonkin, mutta senkin äänenvoimakkuus on hillitty. Musiikkiraidalla soivat kappaleet ovat hyvin valittuja, ja eritoten komeita ovatkin juuri ne kohtaukset, missä jokin klassikko- tai ainakin nostalginen laulu soi taustalla.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU